Kun mies siivoaa

Meillä siis tosin todella harvoin. Minulle tehdyn pallolaajennuksen jälkeen oli pakko. Sain ohjeeksi ”ottaa rauhallisemmin viikon ajan” sairaalasta päästyä. Viisas miniä USA:n puolella oli heti sitä mieltä, että sano kotona kaksi viikkoa. – Vahinko oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua. Mainitsin kotona vain viikon. Ei kantamista, ei mitään muutenkaan raskasta.

Miten kävi?

Myönnettävä on, että hänen suorituksensa on perusteellisempi kuin minun. Nurkkia ei pyöristellä.

Ensinnäkin kotiprofessorille selvisi, että perussiivous tarkoittaa meillä kerran viikossa suoritettavaa imurointia ja pölyjen pyyhintää. Pieni 1950-luvun kylpyhuone/WC  pestään kaksi kertaa viikossa. Miten ihmeessä tästä rutiinista on voinut välttyä näiden 30 vuoden aikana? – Olemalla työssä tai muuten vain häipymällä sillä siunaman hetkellä, kun siivouskomeron ovea avataan.

Myönnettävä on, että hänen suorituksensa on perusteellisempi kuin minun. Nurkkia ei pyöristellä ja myös vaatehuoneen villakoirat vaimenivat. Tähän suoritukseen hän pystyi kahtena viikkona.

Enempää en edes ajatellut ehdottaa, vaikka se hyvin eläkettä harjoittavalle ihmiselle sopisikin viikko-ohjelmaan. En kestä, kun se vie niin kauan aikaa.

Tämän tapahtuman (kotiprofessori siis  imuroi) aikana (jos olen ihan kunnossa) minä ehdin pestä kylpyhuoneen, laittaa pyykit paikoilleen, täyttää pesukoneen uudelleen, pudistaa keittiön pinnat ja roskiskaapin lajittelupisteen. Siivousliinaa riittää myös asunnon ovenpieliin ja kahvoihin. Lakanoiden vaihto, peitteiden ja tyynyjen tuuletus onnistuu mahtumaan myös tuon perusteellisen imuroinnin aikahaarukkaan.

Tuleeko meillä erimielisyyttä siivouksesta tai ylipäätään kotitöistä?

Ei tule, ei ole koskaan tullut. Työnjako on selvä. Minä en täytä enkä tyhjennä tiskikonetta (koska teen erityisesti täytön  väärin). Kun tapasimme, minulla kävi siivooja, joka helpotti arkeani. Tein pitkiä työpäiviä ja katsoin ansaitsevani hiukan helpotusta. Kun jäin eläkkeelle, vähensin siivoustunteja siten, että saamme kerran kuukaudessa tulla siivottuun kotiin. Lattiat on pesty ja matotkin tuuletettu.

Nyt on palattu normaaliin elämään. Sopivana hetkenä ilmoitan, että nyt siivotaan. Se käytännössä tarkoittaa, että toinen meistä siirtyy siihen asuntoon, jossa mummo ja vaari asuivat vuoden julkisivuremppaa paossa. Se en ole  minä.

Elämä on.

Terveisin EijaL