Aikuisten päiväkirja – miksi tätä ei oikeasti voisi toteuttaa?

Melko monessa seuraamassani blogissa liikkuu hauska kirjoitushaaste. Sen myötä kirjoitetaan itsestä tiettyihin kysymyksiin vastaamalla. Joku luonnehtii sitä ikään kuin aikuisten ystäväkirjaksi. Tartuin tähän eli: Aikuisten ystäväkirja – nopeasti itsestäni.

Muotokuva - Sekatekniikkatyö
Taiteilija Simo Helenius valmisti vuosia sitten tämän muotokuvan. Tunnistatko mitä materiaaleja siinä on käytetty? Kotiprofessorista on omansa.

Nopeasti itsestäni – Speed date -kysymykset

Siviilisääty: Naimisissa

Syntymävuosi: 1953

Koulutus ja ammatti: Erikoissairaanhoitaja, sairaanhoitajajohtaja (ylihoitajan tutkinto), hallintopäällikkö (el)

Horoskooppi: Rapu

Kiinalainen horoskooppi: Käärme

Perheeseeni kuuluvat: Aviomies

Harrastukset: Ulkoilu, kuntosali, kutominen (minä kudon, muut neuloo), mökkipuuhat.

Elämästä yleensä

Periaatteet: Elämä on opettanut, asiat järjestyvät. Turha marista, jos ei ole valmis toimimaan silloin, kun epäkohtia havaitsee. Varaudun aina suunnitelma B:llä, pahimman varalle. Suunnitemat totetuvat kummasti, kun ne kirjattu ja ääneen sanottu.

Maailmankatsomukseni: Katselen elämää  lievästi sanoen epäilevien / peruspessimististen linssien läpi. Olen realisti. En pety. Toisaalta tiedän, että  hymy palkitsee.

Pohdin: Ajatukset pyörivät omien iäkkäiden vanhempien tilanteessa, sodan mahdollisuudessa, koronassa. Keittiöremontti vie mukavalla tavalla johonkin muuhun. Mökin terassin laudoituksen korjaus. Oma terveys, pallolaajennus ei ole leikin asia.

Vihaan: Laiskuutta, typeryyttä, valitusta ja siihen liittyvästi sitä, että ei ole itse valmis tekemään muutosta, jos jaksaa valittaa.

Halveksin: Lasten hyväksikäyttöä. Vallanhimoa. Turun tautia. Grynderien valtaa. Kotikaupungin päättävien viranhaltioiden nahattomuutta, mukaan lukien heikon (nais)pormestarin toiminta. Isot pojat määräävät.

Rakastan: Puolisoani. Ytimessä myös tyttären perhe. Vimmaisella emotiikerin raivolla puolustan kolmea tärkeää pientä ihmistä. Valtameren takana perhe, jota ei kovin usein tavata. Rakkaita hekin.

Tarvitsen: Raitista ilmaa. Käsillä tekemistä.

Pelkään: Lastenlasten menetystä.

Muotokuva mummosta
Tämän kuvan on tehnyt tyttärentytär 4-vuotiaana. Se on liidulla piirretty. Jääkaapin ovessa.

Valvon öitäni – enkä todellakaan vapaaehtoisesti.

Murehdin: Valvon öisin asioitani. Ne voivat olla mitä vain. Mummon ja vaarin pärjäämistä, vaarin muistisairauden kehittymistä, lastenlasten koronaa, pallolaajennuksen seuraamuksia, verenpainetta, lääkityksen onnistumista, terveyskeskuksen toimimattomuutta.

Kerään: Nukkekotitarvikkeita.

Näistä tykkään

Väri: Harmaa. Musta. Joukossa sopii olemaan turkoosi.

Ruoka: Makaroonilaatikko. Itse tehty. Jauhelihaa pitää olla kunnolla. Ketsuppi ja lisäksi rinnalle punajuuriviipaleet.

Juoma: Vesi.

Eläin: Koira.

Kirja: Viime ajat lukeminen ollut vähäistä.

Elokuva: Juuri nähty Piemonten tryffelinpoimijat.

Musiikki: Ei erityistä lemppaa. Nyt on tosin varattu liput Lauri Tähkän Turun konserttiin.

Asia itsessäni: Organisoija. Aikaansaava.

Lomakohde: Lontoo. Ylipäätään kaupunkilomailija. Haluaisin Philadelphiaan, jossa pieni Suvi (1v 4 kk) asuu.

Säätila: Syksy

Tätä tehdessäni mietin, miten onnistuisi, jos oikeasti toteuttasi tämän ystäväkirjan kirjana. Jokainen kirjoittaisi siihen omin kätösin. Tulee mieleen lapsuuden värssykirjat, johon kirjotettiin joku runo ja liimattiin vielä kiiltokuva. Muistaako kukaan?

Elämä on.

Terveisin EijaL

puheenaiheet ajattelin-tanaan ystavat-ja-perhe oma-elama
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.