Islantilainen neule – ihan itse tein.

Olen selkeästi ajan hermolla. Tajusin sen viimeistään, kun jonotin kadulla kolmen muun kanssa. Olin sentään ihan kärjessä, onneksi, sillä pakkasta sattui tuohon päivään aika isosti. Pikkuinen puoti oli pullollaan naisihmisiä kahden hikeä otsaltaan pyyhkivän myyjän lisäksi. Ennen tätä pakkaspäivän tapahtumaa olin ahkerasti opiskellut asiaa (seurannut  uppo-outoja termejä sisältävää keskustelua  harrasteblogissa, googlettanut) ja käsittääkseni tajunnut alkeet. Islantilainen neule haastaa tekijänsä. Olin toki tilannut kirjallisuutta, mutta kaupassa asioidessani lähdekirjallisuudesta toinen – se tärkeämpi – ei ollut saapunut.

Islantilaisneuleen langat on hyvä tunnistaa

lettlopi-alafosslopi-plötylopi erityisesti pyörivät mielessä – ensin luulin, että ne olivat vitsi. En ollenkaan tiennyt, mitä ne tarkoittivat. Pakkaa sekoitti , että niillä näytti olevan myös pitempään alaa harrastaneiden keskuudessa erilaisia kutsumanimiä… Entäs sitten lankadominassi ja nurin päin kutominen? Pääpannat ja sukat ovat sujuneet ilman niitä. 

Islantilainen neule vaatii aikaa ja opettelua

Nämä itselleni uudet termit liittyvät  tämän vuoden haasteeseeni. Nimittäin päätin opetella perusteellisesti islantilaisen neuleen tekemisen.  Mainitut kummallisuudet ovat eri tyyppisiä neulelankoja  ja paksuudeltaan vaativat eri kokoista puikkoa. Pyörösellaisia. Ja niitäkin eri pituisia, se pitää muistaa, ei riitä, että tietää puikon paksuuden.

Kauppaan mennessäni tiesin suunnilleen, mitä lankatyyppiä ostaisin, sillä olin jollakin lailla asiaan tutustunut. Tiesin myös kaarrokkeen kuvion, joka olisi aloittelijalle passeli. Sen sijaan minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä värejä käyttäisin. Kaupoissa on tästä raaka-aineesta  viime aikoina ollut pulaa. Ihan Islannissa asti ihmettelevät, mikä suomalaisia riivaa, kun langat heiltä loppuvat. Ei ehditä valmistaa niin nopeasti kuin tarvittaisiin. Vielä oli onnekseni hyllyillä edes jotakin suunnitelmiini sopivaa. Kaupassa oli myös tuo halajamani kirja, ja sitä selattuani olin varmempi mallista ja koosta.  Myyjä laski päävärin ja muiden värien tarvittavan määrän suunniteltuun kokoon.

Otin kaikkia yhden enemmän. Se on strategiani aina.

Meitä oli sisällä sen verran, että lankoja käytännössä vietiin käsistä. Kun yhden värin löysin ja laitoin syrjään odottamaan, huomasin sen kohta siirtyneen perässä kulkevan koriin (kokenut ostaja ilmiselvästi). Seuraavalla kerralla päätin minäkin asioida korin kanssa.

Otin kaikkia yhden enemmän. Se on strategiani aina mitä tahansa lankoja hankin. Että ei pääse loppumaan. Ja erityisesti tässä hankkeessa tärkeä. Epätoivo väjäämättä valtaa alaa, jos juuri tuon kuviollisen kaarrokkeen viimeisellä 5 cm:llä lanka pääsee loppumaan. Se on erittäin p a h a tilanne.

Vertaistuki islantilaisneuleen suhteen on korvaamatonta

Jouduin ostosreissun jälkeen suorittamaan kohtuullisen vaativan matemaattisen tehtävän. Olin saanut kaupassa kuvata yhden ohjeen, eri kuviolla kuin minun tulisi olemaan, koko sen sijaan juuri  haluamani. Siitä sain perussilmukat ja ohjetetekstiä. Sitten piti tietää tulevasta oman mallin kuviosta, millä se on jaollinen, jotta kaarrokkeeseen päästessä saa haluamansa kuvion täsmäämään. Siinä meni yksi ilta pähkätessä. Mutta selvisin.

Ilman vertaistukea ei tämäkään olisi onnistunut. Kaavio onneksi löysi tiensä minulle asti, kiitos käsityökavereiden. Ja tulihan se kirjankin, aika lailla juuri kaarrokkeen kohdilla.Kaavio pitää olla silmien edessä, muuten ei selviä. Kopion kopioista ei tule kuin paha mieli.Malli nimittäin on kaupallisesti erittäin suojattu, eikä siihen pääse käsiksi ilman tuota odottamaani kirjaa tai ostamalla verkosta ohje. Paha vain, että verkon ohje on englanniksi, siihen en tarttunut. Ohjeet on suomeksikin hankalat.

Päätin samalla, että teen tämän jälkeen heti toisen, suuremman. Ja sen jälkeen vielä suuremman, pilkkimiseen hyvän ja lämpimän.

Olen kutonut  elämäni ensimmäisen islantilaisen  neuleen. Koko oli aloittelijalle sopiva, 140 cm, kainaloon asti tarvittiin vain 37 cm.  Myöntää pitää, että heti helmakuviossa tein erheen. Ei ole ihan mallikuvion mukainen. Islantilainen neule haastaa tekijänsä. Annoin kuitenkin itselleni luvan jatkaa. Päätin samalla, että teen tämän jälkeen heti toisen, suuremman. Ja sen jälkeen vielä suuremman, pilkkimiseen hyvän ja lämpimän. Langat on jo tilattu.

Elämä on

Terveisin EijaL