3 x kuukauden kuvahaaste – kesäkuu

Kesäkuu on ohi.  Tänään on vuorossa lisää koko vuoden kestävästä  ”sarjasta” eli 3 x kuukauden kuvat -haaste. Kesäkuun helteet hellivät mutta myös haastoivat. Noin yhteenvetona voin todeta, että kesäkuussa kertyi kilometrejä, aloitin lopultakin aamu-uinnit ja nautin siitä, että mökillä on jäähdytys. Tarkoituksena on tässä haasteessa kerran kuussa julkaista kolme eri kuvaa, joiden kategoriat ovat:

1. Arkikuva
2. Kuukauden huippuhetki
3. Ei mennyt kuin Strömssössä

Tässäpä minun kesäkuuni:

Arkikuva

Arkeeni liittyivät ponnistelut mummon ja vaarin asunnon viilentämiseksi, kuumimmilla keleillä kävin heillä kaksi kertaa päivässä, kerrattiin nesteiden nauttimisen välttämättömyys ja asunnon tuuletus öiseen aikaan. Mökillä nautimme ilmanlämpöpumpun suomasta viileydestä – ja mikä ihaninta – merivesi säilyi puhtaana. Mökillä saatiin tehdyksi klapipinoja.

Sain myös hoitaa erittäin vaativaa tehtävää eli olin vastuussa pienen siilin hyvinvoinnista viikon ajan, kun oma perhe oli lomamatkallaan. Onneksi oli hyvät ohjeet. Lisähaasteena olivat perheen sisä- ja ulkokukinnot. Hengissä selvittiin kaikki!

Kuukauden huippuhetki

Muistoihin jää kirkkaasti kesäinen 70-vuotispäiväni, jota vietimme läheisten kesken alkukuukaudesta. Ilokseni mummo ja vaari jaksoivat olla mukana. Varsinainen H-hetki eli syntymäpäiväni osui juhannusaattoon, jota sitten vietimme ihan kotona mummon ja vaarin kanssa uusista perunoista ja sillistä nauttien. Mökille siirryimme juhannuspäivänä.

Ei mennyt kuin Strömssössä

Vanhustenhoidon suhteen kiperintä oli  riittävän nesteytyksen aikaansaaminen ja asunnon viilennys. Viilennyksestä huolehtii makuuhuoneen ikkunaan asennettu laite, joka pitää makuuhuoneen asunnon viileimpänä paikkana. Jos se pidetään päällä. Viileä tässä mielessä tarkoittaa, että asteita on makuuhuoneessa +25. Muussa asunnossa on kovimpien helteiden aikana +27. Riittävä nesteytys onkin sitten pahempi juttu.  Nesteen juominen kun ei kaikin osin (etenkin vaarilla) ole niin selkeä asia. Tähän liittyvästi (nuoremmankin nurjertava helle ja ikä yli 90  ja muistisairaus) vaari eksyi  –  ensimmäistä kertaa. Mielestäni kyseessä oli karkaaminen sillä välin kun minä vein mummon jumppaan. Lähdettävä oli, vaikka kielsin ja perustelin. Asteita oli ulkona 29.Onni onnettomuudessa, vaari osasi soittaa minulle, kun oman arvioni mukaan tätä ulkoilua oli kestänyt 45 minuuttia. Kävin mummon vietyäni kaupassa ja olin jo paluumatkalla. Tarkan keskustelun (kuulustelun missä-olet-mitä-näet-pysy-siinä-minä-tulen) jälkeen tajusin vaarin olevan parin taloyhtiön päässä sisään pyrkimässä.

Kotiin päästyä oltiin hiljaista miestä. Kolmen vissylasillisen jälkeen alkoi hiukan hellevaikutus hellittää. Seurasin tilannetta liki kaksi tuntia. Kumpikin joi lisänestettä, kumpikin meni ilman vastalauseita  päivälevolle, viilennin sai olla päällä.Valmistelin päivän ruuan, myös seuraavan päivän, pesin kylpyhuoneen, laitoin pyykit kuivumaan ja tein tehotuuletuksen. Se tarkoittaa, että avaan aulan tuuletusparvekkeen oven, pidän asunnon ulko-oven auki ja avaan parvekkeen oven. Johan liikkuu ilma.

Mitä tästä opittiin? Ei ole kuvaa ainakaan. Ajoin kesäkuun päivinä mökiltä kaupunkiin ja takaisin varmistamaan tilannetta. Samaan syssyyn onneksi oli siilin hoitoa, eli ajelua olisi joka tapauksessa tullut. Valmistin vaarin taskuun laminoidun lappusen, jossa on yhteystiedot (minun). Laitoimme veljen kanssa liikkeelle hankinnan, jossa vaarille hankintaan paikannusominaisuudella varustettu puhelin.

Siinä oli tärkeimmät. Kesäkuun helteet hellivät mutta myös haastoivat. Huolten ja haasteiden määrä on vakio, onneksi kuukauteen osui ilonpilkahduksiakin.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Lue lisää vanhusten nesteentarpeesta MTV:n  linkistä