Kolme x kuukauden kuva – elokuu

Arki

Olen ollut liki koko elokuun työssä. Mummo kaatui kotona ja siitä lähtien päivät ovat rakentuneet muistisairaan vaarin luona käymisistä ja päivittäisestä vajaan 15 km:n eestaasajelusta mummoa katsomaan. Kotikaupungissa kun ei ollut vapaita paikkoja. Vanhustenhoito on kovilla.

Jos tilanteessa mitään hyvää on, niin päivissä on rytmi. Oli arki tai pyhä, ohjelma on vakaa: klo 9.00 vaarin aamupuuro (kotisairaanhoidon edustajat klo 11, 14 ja 18), klo 14-15 mummon luo, klo 21.00 vaarin iltapuuro ja yhteiset Kympin uutiset. Kotona sitten 22.45. 

Eikä hän muista, että olen käynyt.

Kuukauden huippuhetki

Onneksi elokuulle osui matka Berliiniin pikkuneidin kanssa. Paitsi että tuuli esti kuumailmapallolla lentelyn, mutta ehdittiinpä sitten shoppailla ja nauttia zoon tarjonnasta.

Elokuisten iltojen pienet hyvät hetket ovat hoitokäyntikävelyt. Vaakahuoneen Mikko Alatalon ja Tommi Läntiset esiintymisten viimeiset biisit sain ohimennessä kuunnella – ja mikä minulle tärkeintä, sain nähdä upeita maisemia. Aurajoki tyynenä iltana on komea.

Varsinainen huippu on vaarin hoitajien kehittämä reissuvihko. Sinne me kaikki paikalla kävijät kirjaamme, mitä on tehty. Pysymme kärryillä.

Ei mennyt kuin Strömsössä

Mikään ei tunnu niin pahalta, kuin tajuta, että vanhus vuodeosastolla ylilääkitään. Kun jalkoja särkee, siirrytään panadoleista niin tömäkkään valmisteeseen, että sanaa ei suusta tule, silmät eivät tunnista, käsi ei nouse, jalka ei pidä, ääntä ei tule.

Sanottakoon, että ammattitaustani helpottaa havainnointia ja tilanne saatiin muutettua. Vanhustenhoito on kovilla. Ei vain ammattilaisilla.

Elämä on.

Terveisin EijaL