Siivouspäivä

Tänään siivotaan.

Käytännössä naapurin siivous tarkoittaa, että mummo ja vaari aamupuuhien jälkeen hoitavat itse imuroinnin. Se tehdään pieteetillä, vaari on siinä todella tarkka. Menen suorittamaan oman osuuteni vasta sen jälkeen, ja kello on silloin yli puolenpäivän.  Mummo kulkee Pirkon kanssa (Pirkko on rollaattori) ja ottaa pintoja kostealla. Siinä on käytössä kertakäyttöiset puhdistusliinat, joihin mummo pitkään harkittuaan suostui, säästäväinen kun on. Nyt niitä on vuosi käytetty. Ennen omaa H-hetkeäni hoidan heidän kauppa- ja apteekkiasiansa samalla kun vien autoni huoltoon klo 8.00. Kauppatavarat odottavat parvekkeen viileydessä. Ehdin myös siivota oman keittiön ja järjestää työpisteeni. Syön lounaan. Aloitan islantilaisen neuleen nro 3 toisen hihan. Lataan kahvin odottamaan.  Nautin kupposen, kun siivous on tehty.

Pääsen hommiin siis puolen päivän jälkeen. Tehtäväni on huolehtia kylpyhuoneen kunnollisesta puhdistuksesta.  Silloin tällöin pitää koko asunnon lattiat käydä kostealla läpi.  Tänään viikkosiivouksen yhteydessä vaihdetaan petivaatteet. Asia käy selville seinäkalenterista, jonne mummo merkkaa aina tehdyt toimenpiteet.  Käytetyt (likaiset minun kielelläni) viedään parvekkeelle, ravistetaan ja viikataan nätisti ja laitetaan likapyykkikoriin, ellen minä satu olemaan paikalla. Minulta tuo vaihe jää pois.

Nimittäin kun menen paikalle, otan ne ja laitan pesukoneeseen. Tosin joudun ensin purkamaan ne nätistä viikkauksesta. Eihän niitä voi laskostetussa pinossa koneeseen laittaa.

Asia hoidetaan aina omassa kodissa näin. En käsitä tätä välivarastoinnin ideaa, en alkuunkaan. Olen kyllä pannut merkille, että pyykinpesu heillä omassa kodissaan on toiminto, johon satsataan koko päivä. Siitä mainitaan erikseen, että tänään pestään lakanat. Iso työ heille. Minulla se taas on  sivutuote, joka hoituu kaiken muun lomassa. En hilloa nukuttuja lakanoita missään erikseen odottamassa. En heillä enkä omassa kodissani.

”Joko ne nyt meni pesuun” , on aina kysymys, kun kone jo pyörii ja minä olen WC- harjan varressa ihan muuta tekemässä.

Lakanoiden valinta on sen sijaan minulle tärkeä asia. Mietin lakanahyllyn edustalla hartaasti, mitkä tänään olisivat mukavat laittaa. Näin teen myös omassa kodissani. Lakanoilla on väliä. Valintani osuu tällä kertaa retroon malliin.

Laatutasoni ei kuitenkaan yllä mummon tasoon. Me nukumme silittämättömissä lakanoissa, mummo ja vaari silitetyissä. Kyllä. Omassa kodissaan mummon silittää k a i k e n mahdollisen, myös lakanat. Muuttokuormassa vuoden vaihteessa oli mukana oma silitysrauta. Tosin tässä väliaikaisasunnossa on erilainen silityslauta, ja sitä mummo ei ole ottanut käyttöön. Lakanat siis ovat ihan luomuna. Toki pesun jälkeen ne vanhaan tapaan ”vedetään” ja rullataan tiukasti. Tiedän, että silittämättömyys on etenkin mummolle vaikea asia hyväksyä.

Nuorena päätin, kun mummon kodinhoitoa seurailin, että silitys on työ, jonka tulen minimoimaan. Lakanoiden silitys viimeinen, johon ikinä ryhtyisin. Poikkeuksen tekivät pinnasängyn lakanat, sen myönnän.  Toinen asia, jonka elävästi muistan päättäneeni: Ikinä en päällystäisi keittiön hyllyjä. Oli  nimittäin minun tehtäväni aikoinaan vaihtaa hyllypaperit joulusiivouksen yhteydessä. Ne nastat olivat todella tiukassa.

Elämä on

Terveisin EijaL