Hermo lepoon

Kaikki käsillä tekeminen on hyväksi. Näkee aikaansaannoksensa. Itselleni tässä vanhusten arkiasioiden hoitamisen vastapainoksi on kaksi lääkettä. Tai kolme. Koskaan en mene heidän puolelleen nälkäisenä. Hermo kestää silloin paremmin. Ja kun oikein kiristää pipoa, lähden ulos. Sen jälkeen juon hyvät kahvit ja otan käteeni kutimen. Lankoja on.

Onnekseni löysin varastoistani 10 vuotta sitten hankitun norjalaismiesten nukkekirjan*. Molly ja Milton odottavat matkaansa valtameren taakse. Heidän kaveruksensa Nelli ja Nestori syntyivät heti kirjan hankittuani ja ne ovat kelvanneet nyt jo isoille mummon kultapojille kuin myös 9-vuotiaalle pikkusiskolle. Näitä tehdessä ote ei saa herpaantua,ja se on hyvä asia. Ajatukset lepäävät ainakin vanhustenhoitoon liittyvistä kysymyksistä.

Hahmot syntyvät varpaista päähän tyyliin.  Kutomisen edetessä  raajoja ja vartaloa täytetään. Kaapin perukoilta löytyvät langat saa helposti hyötykäyttöön. Onneksi ohjeet ovat  melkoiset selkeät. Mollylla on harmaat nilkkasukat ja raidalliset legginsit.

Kohta  Molly ja Miton matkaavat Philadelphiaan. Vielä pitää valmistaa hiukan lisää vaatteita. Pipoja, pantoja, housuja, tumppuja ja hameita tarvitaan. Suomeen jäävät  Mollyn ja Miltonin serkut, Nelli ja Nestori (kuva alla).

Hahmojen  luominen on mukavaa. Lankaa ei paljoa tarvita ja varastoja saa mukavasti tyhjäksi.

Uusin ideani höllentää pipon tiukkuutta liittyy islantilaiseen villaneuleeseen. Siihen tarvitaan ohjetta, kirjat (monikko) on jo tilattu ja värisävyt pohdinnassa.

Kyllä helpottaa!

Elämä on.

Terveisin

EijaL

*Ohjeet: Arne&Carlos, Neulotut nuket (2012, Nemo)