Hernekeitto – Kuorilla vai ilman?

Hernekeitto on arkiruokien aatelia. Tapaan tehdä hernekeiton kerran vuodessa. Teen sen joulun jälkeen kinkun rääppeistä. Tulee ihan paras. Sitä odottavat lähipiirin ihmiset innoissaan, eli mummo ja vaari saavat aina osansa. Kotiprofessorikin tykkää, vaikka ei kihtiä potevalle isoin annoksin ja usein sovikaan. Hernekeittoa olen syönyt lapsesta asti. Jälkiruuaksi pannari (meillä kotona letut) hillon kanssa kruunaa kaiken. Muun vuoden käytän muiden tekemää hernekeittoa suoraan purkista.

Herneiden kuorien poistaminen jakaa mielipiteitä.

Valmistin nyt kuitenkin syksyn iloksi sopan ja laitoin asiasta myös Kotiruoka -sivustolle. Lyhyesti kuvasin prosessin ja olin yllättynyt lukuisista kommenteista. Ne kaikki liittyivät herneiden kuorien poistamiseen. Herneiden kuorien poistaminen jakaa mielipiteitä. Tiedättehän? Kun herneet yön likoamisen jälkeen laitetaan tulille? Mitä tapahtuu? No kuoret alkavat irrota tietenkin. Niitä riittää ,ja ne minä siiviläkauhalla poistan ennen varsinaisen hauduttamisen aloittamista.

En muista, mistä olen näin oppinut. Mummo ei muistanut sellaista ikinä tehneensä. Minä olen aina ne poistanut, sillä ne tuntuvat suussa epämiellyttäviltä.

Mihin tarvitaan 6 tuntia?

Muutama kommentoija totesi hauduttavansa hernekeittoa todella pitkään, jopa 6-8 tuntia. Silloin  kuoret  häviävät eli ikään  kuin sulavat keiton lomaan. Minun haudutusaikani lienee 2 tuntia,  tässä tapauksessa taisi olla  3, kun lähdin kuntosalille ja jätin ajastimen kanssa tulille tunniksi. Kypsää oli. Mihin tarvitaan 6 tuntia?

Huom: Kuoret alkavat nousta vasta hetken päästä. Kansi kiinni ja pienellä lämmöllä odottamaan. Kohta on pinnassa kuoria ihan valkoisenaan.

Kysymykseni siis. Siilaatko/kauhotko herneiden kuoret pois? Mikä on tarpeeksi pitkä hernekeiton keittoaika? Entä teetkö pannaria jälkkäriksi?

Yhdestä asiasta lienemme kuitenkin samaa mieltä: Hernekeitto on arkiruokien aatelia. Heti murekkeen jälkeen. Myönnettävä on, että jälkikasvu ei tätä soppaa niin kovasti arvosta. Mitä koulussa on joskus pakko maistaa. Kotona sitä ei kuulema ole. Koskaan.

Elämä on.

Terveisin EijaL