Hiuspanta helpolla – melkein pantatehdas

Käsitöiden tekeminen on palkitsevaa. Syntyy jotain uutta ja mieli lepää. Tosin islantilaisen neuleen haltuunotto tuotti hiukan pohdittavaa, mutta niistäkin on selvitty. Onneksi ohjeita löytyy milloin mihinkin asiaan. Tällä kertaa minua auttoi suuresti minimalistican ohje, jonka mukaan  tein  maaliskuussa elämäni ensimmäisen pannan samaan pakettiin tyttärentyttären islantilaisen neuleen kanssa. Sittemmin pantoja on syntynyt lisääkin, viimeksi saman neidon 10-vuotislahjapakettiin. Tein keltaisen.

Pikkuneidin hyvä ystävä oli sen nähtyään huokaissut, että tekisikö teidän mummo  hänellekin.

No teki hän. Tosin sinisen (toinen suosikkiväritoive), kun keltaista lankaa ei enää ollut.  Samalla tein pikkuneidillekin, ovat sitten ”samiksia”.

Siinä vaiheessa alkoi mielessäni itää ajatus, että ehkä joudun/saan näitä tehdä enemmänkin. Nimittäin olen toiminut lukumummona pikkuneidin luokalle, ja pannat saattaisivat herättää lisätoiveita.

Ja sieltä se tuli. Kun tämä toivepanta saavutti saajansa, niin samana iltana sain viestin:

Mun luokasta kuusi tyttöä pyysi että teet heille pannat jos haluat ja viis haluaa pinkin ja yks valkoisen jos sä haluut tehä ;)

Ilman välimerkkejä, pisteitä tms, ihan turhia.

Halusinhan minä. Onneksi on lankavarasto. Tilauksen lisäksi tein vielä kaksi lisää, koska muistin, että tyttöjä on 10. Kukaan ei jää ilman eikä synny tunnetta, että ei tule huomatuksi.

Yhden kutominen vei noin 2 tuntia. Istuin ja katselin toisella silmällä TV:n tarjontaa. Tanssii tähtien kanssa, Elämäni biisi ja Vain elämää siivittivät puikkojen vauhtia. Jokunen TV-sarjakin tuli nähdyksi.

Olo on messevä. Tuli oikeasti toteennäytetyksi yksi asia. Käsitöiden tekeminen on palkitsevaa. Syntyy jotain uutta ja mieli lepää.

Elämä on.

Terveisin EijaL