Kahta en vaihda…
Jostakin menneisyydestä muistui mieleen tämä vakuuttava sanonta, taisi olla TV-mainos. Ja se, mitä ei vaihdettu oli Turun sinappi ja joku muu, en muista mikä. Muistatko sinä? (Sisältää mainoslinkkejä)
Itselläni on kolmen koon kopla, ja tämä kolmikko on ollut elämässäni pitkään. Vaihto tuntuu mahdottomalta.
Kukkakauppa – Kampaaja – Kosmetologi
Neljäntenä olisi gynekologi, mutta se ei ala k-kirjaimella. Ja valitettavasti oma jäi eläkkeelle. Seuraajaksi miettimäni ei ensimmäisen tapaamisen jälkeen jatkoon päässyt. Valintaprosessi on iso urakka. Viidentenä olisi omalääkäri. Mutta kun sellaistakaan ei ole.
Mitä kaikille kolmelle K-alkuiselle on yhteistä? Olen käyttänyt jokaisen ammattitaitoista palvelua vuosia. Luotan ja tiedän, että minun toiveeni, tyylini ja tottumukseni tiedetään. Persoonina he sopivat pirtaani. Eivät sievistele, eivät tyrkytä. Palvelu on kaikilla 10+.
Pisimmän aikaa olen tuntenut kukkakaupan tädin, hänkin jo jätti työelämän, mutta onneksi tyttärensä Janette jatkaa kaupan pitoa. Aloitin heillä vuonna 1976. Muutaman hairahduksen tunnistan, on ollut kiirettä tai kauppa on ollut kiinni, ja on ollut pakko asioida muualla. Nämä muistan aina. Paras neuvo, jonka sain, kun kerroin tiukassa tilanteessa syntyneestä pulmasta (vein elämäni karseimman kukkakimpun kyläpaikkaan, häpesin) oli seuraava: ”Kimppu kauniita ruusuja pelittää aina, jos olet epävarma”.
Toimii, kokemusta on. Tämän olen onnistunut opettamaan kotiprofessorillekin. Hän joskus nimittäin yllättää kukkapuskalla. Toinen menettely on mennä kukkakauppaan ja sanoa, että vaimolle kukkia ja perään vaimon nimi. Heti tiedetään ja tehdään minulle sopiva kimppu.
Kukkaset on tärkeitä. Poikkeusolot ovat sen minulle viimeistään osoittaneet.
Liki 20 vuotta olen käynyt samalla kampaajalla. Tyttäreni aikoinaan suositteli osuvin saatesanoin, ”Hän osaa asiansa myös hiukan vanhempien naisten kanssa”. Hyvin on toiminut. Maailma paranee yhden värin ja leikkauksen verran neljän-viiden viikon välein.
On niin leppoisaa, kun tuttu hahmo tuoliin käydessäni pilke silmäkulmassa kysyy, että ”Jahas, mitäs saisi olla”. Vaikka Heli tietää, että aina se on sitä samaa. Joskus hiukan poiketaan kaavasta ja laitetaan kesäksi liki huomaamatonta raitaa. Polkkamalli on polkkamalli, ei se muutu. Värin muhiessa saan hyvän kahvin ja mukana on aina suklaakonvehti.
Kosmetologin käsiin uskaltauduin 16 vuotta sitten. Matkaan mahtuu kaksi äitiyslomaa (hänen), sijaisiinkin tutustuin. Olen askeettinen, senkin oma kosmetologini oppi kerrasta. Minulle ei kannata myydä tuotteita, jotka jäävät kuitenkin käyttämättä. Mieluummin käyn muutaman viikon välein Veroonikaa tervehtimässä. Hiukan olen antanut periksi: suostun käyttämään silmänympärysvoidetta ja (silloin tällöin muistan jopa) kosteusvoidetta ennen päiväni alkamista.
Työelämän päätyttyä olen etsinyt omaa lääkäriä. Työterveyshuollon lääkäri hoiti hyvin ja asiat rullasivat. Päätin antaa julkiselle terveydenhuollolle mahdollisuuden. Omalääkäreistä ensimmäinen ehti eläköityä. Hänen kanssaan kaikki toimi hyvin 1,5 vuotta. Opin hänen kanssaan e-asioinnin, mutta sittemmin se ei ole pelittänyt. Toista omalääkäriä ei ole edes nimetty. Kun asiaa oikein perimmäisesti menin paikan päälle selvittämään, sain kuulla, että omalääkäri nimetään vain niille, joilla on jokin seurattava sairaus. Lääkehoitoa edellyttävät verenpaine, kolesteroli ja tinnitus eivät siihen näköjään riitä. Mutta saan kyllä varata ajan kenelle tahansa lääkärille, oli vastaanottohenkilön toteamus, että sillä tavalla voi ajatella, että on oma lääkäri. Jätin samalla pyydetysti paperilla verenpaineseurantalistan asiakasluukulle, josta se luvattiin toimittaa lääkärille.
Onneksi saman kaupungin toisella terveysasemalla e-asiointi toimii. Hoidan nimittäin mummon ja vaarin e-asioinnin kautta yhteyden lääkäriin, kirjaan suoraan sähköön verenpaineseurannat, varaan heille vastaanottoajat, saan todella nopeasti reseptit uusittua ja tarpeelliset ohjeet lääkäriltä. Mallikasta.
Tässä on nyt epäilemättä vaihdon paikka.
Elämä on.
Terveisin EijaL
Kuvat: Kukkakauppa Pasadena; 11. hetki