Kirjat yöpöydällä – By the Book -haaste

Lukeminen kannattaa aina. Löysin Kotona kirjasta -blogissa mukavan postauksen (tulkitsin sen idean niin, että tohdin lainata), jossa kuvattiin sängynvieruskirjoja mukavalla tavalla. Kävin läpi omani.

Kirjat yöpöydällä?

Yöpöydällä (tarkemmin likeisellä ikkunalaudalla) on monta kirjaa, tässä pinon järjestyksessä:

Patti Smith: Apinan vuosi / Ian McEwan: Rannalla ja sitä analysoiva Matti Hyvärinen, Eriikka Oinonen, Tiina Saari (toim): Hajoava perhe

Markku Heikkilä: Uutissi Turust (21. osa) / Martin Widmark: Koulun arvoitus / Annie Ernaux: Vuodet / Julia Thuren: Kaikki kuluttamisesta / Romain Puertolas: Fakiiri, joka juuttui IKEA-kaappiin / Thorborn Egner: Kasper, Jesper ja Joonatan / Jussi Adler-Olsen: Vanki

Kirja on ystävä, ajankulu ja lohtu, kun haluaa olla ajattelematta mitään muuta.

Viimeisin loistava kirja?

Nyt pitää myöntää, että lukeminen on pitkän koostunut jo kertaalleen lukemistani dekkareista (niitä on hyllyssä 700) , joilla sammutan aivoni nukkumaan mennessä ja/tai luen lohduksi unettomina öinä.

Kiinnostavin kirjasta opittu seikka viime aikoina?

Ei mitään, ellei keittokirjaa lasketa. Yleisesti kirja on ystävä, ajankulu ja lohtu, kun haluaa olla ajattelematta mitään muuta. Tämän hetken mielenmaisema on tätä.

Koskettavinta kirjoissa?

Taidan olla tässä muuten niin mukavassa haasteessa aika kehno. Minua eivät kirjat ole koskettaneet aikoihin. Yleisesti olen kiinnostunut kielestä ja kerronnan soljumisesta. Kääntäjällä on iso merkitys.

Mikä kirja on tehnyt sinusta sen, mikä olet tänään?

Ei mikään.Elämä sen sijaan on. Eeva Kilpi osui aikoinaan ytimeen, kun olin nuorempi ja elämä kolhi.

Kirjahyllyn yllättävimmät teokset

Meillä on kotona satoja scifikirjoja. Minä en ole lukenut yhtäkään niistä.

Jos presidentin pitäisi lukea yksi kirja, mikä se olisi?

Toivoisin hänelle jotain rentouttavaa. Otan kirjahyllystä Tarquin Hallin teoksen Vish Puri & Kadonnen palvelijattaren tapaus, joka aloittaa mukavan ja leppoisan dekkarisarjan. Tarrquin Hall kirjoittaa hauskasti, jopa kauniisti ja lukijalle avautuu intialainen kulttuuri todella elävästi. Vish Puri on yksityisetsivä, jolla on hallussaan nykyajan tekniikka yhdistettynä perinteisiin etsivä- ja tiedustelutyön periaatteisiin.

Kirja, josta et pitänyt vaikka muut pitivät?

Nyt tulee paha.  Nobelisti Annie Ernauxin Vuodet on ollut hyllyssämme jo pitkän aikaa. Tartuin siihen nobeluutisen jälkeen kohtuu uteliaana ja jaksoin jonkun tovin. Minua kiusasi tekstissä, että osassa kirjan alkua ei ollut kunnon lauseita, ei pisteitä, ei pilkkuja, ei  liioin isoja kirjaimia lauseen alussa.

Sattumoisin radiosta tuli ohjelma, jossa kirjasta keskusteltiin. Otti korvaan, kun kuulin sanottavan, että kirjailija on sivistynyt ja lukijatkin ovat sivistyneitä.

Annoin kirjan olla, se on yöpöydällä. Odotan hetkeä, jolloin ei ole muuta murhetta. Mitään murhetta siis. Tätä kirjaa en pysty lukemaan pään tyhjentämiseksi. Siinä pitää osata ajatella. Sivistyneesti.

Kenen haluaisit kirjoittavan elämäkertasi?

Minussa ei ole juurikaan kirjoittamista. Ehkä joku joka keksii perusteen, miksi sellainen opus olisi tarpeen.

Tämä haaste oli mukava napata. Aloin kaivata aikaa, jolloin lukisin jotain muuta kuin aivot-narikkaan-tyyliin valittuja juttuja.

Lukeminen kannattaa aina. Monella tapaa. Sen on totta ainakin minun osaltani tämän hetkisessä olotilassa. Ajatukset lepäävät edes hetken.

Elämä on.

Terveisin EijaL