Turkua ristiin rastiin – jokimaisema kutsuu
Kotikaupunki tarjoaa mukavia kuntoilulenkkejä aivan kotiovelta alkaen. Tavoitteeni on kerätä 10 000 askelta päivässä. En tiedä, onko tälle määrälle jokin tieteellinen perusta, mutta minulle se käytännössä merkitsee noin 1,5 tuntia liikkumista ulkona.
Käytännössä näin ”toipilasaikana” olen ollut liikkeellä aamupäivällä, lisäksi illansuussa biojätepussia viedessä puolen tunnin happihyppelyllä. Satoi tai paistoi, ulos on päästävä päivittäin. Muuten ajatus tahmastuu. Pallolaajennuksen jälkeen en vielä porrastreeniä ole tehnyt, mutta muuten on askel reippaampi. Porraskäytävässä nousen jo toiseen kerroksen askeltamalla.
En voi siis keksiä tekosyytä, että olisi hankalaa päästä lenkille.
Tässä neljä suosikkilenkkiäni.
Urheilupuisto (Paavo Nurmen stadion)
Kotiovelta on 50 askelta stadionin ympäri kiertävälle karikon lenkille. Ei voi siis keksiä tekosyytä, että olisi hankalaa päästä lenkille. Lenkin varrella on yläkentän luistelurata ja sen vieressä nyttemmin amerikkalaisen jalkapallon kotikenttä. Kesäisin voi hyödyntää lenkin varren kuntoilulaitteita. Rataa kiertäessä voi ihailla upeaa tuulimyllyä ja biologista museota.
Iso urheilukenttä katsomoineen on mihin vuodenaikaan tahansa kiehtova paikka.
Talvella stadionin keskuskentälle voi mennä askeltamaan lumeen vaikka nimensä. Pikkuneidin kanssa sinne on valmistunut iso sydän. Kenttää kiertää latu.Hiihtäjiä on nähty.
Aurajoen maisemat ja Turun tuomiokirkko
Jokivarsi elää. Paitsi nyt se on ollut liukas. Onneksi on piikkikengät. Wäinö Aaltosen museolta joenvartta pitkin Tuomiokirkolle, toista puolta takaisin, Teatterisillan yli kotiin päin – askeleita on jo noin 6000. Jos jatkaa matkaa Förille asti, on mittarissa 8 500 ellei enemmän. Äkkiä oppii, mistä niitä nappaa.
Aurajoki toiseen suuntaan – satama tai Wärtsilän tehtaan alue
Toiseen suuntaan mennessä voi valita, mitä puolta kulkee. Förillä yli ja käännös vasempaan vie satamaan ja Turun linnaan.
Matkalla kahviloita ja ravintoloita. – Joku kerta voi poiketa Linnankadulle ja nousta Funiculaariin. Kahvit Kakolan mäellä maistuvat.
Joen vartta pääsee myös toista puolta ympäri. Sen kun vaan jatkaa Itäistä Pitkääkatua loppuun asti. Uusi asuinalue on ihan niin kuin mikä tahansa liian tiuhasti rakennettu Turun lähiö. Kallio on louhittu olemattomiin, möhkälemäiset uudistalot täyttävät rannan, ovat ihan ripinnan. Vaikka joki tarjoaa näköalan, en haluaisi nähdä naapuritalon asukkaiden aamupalapöytään. Enkä varsinkaan haluasi olla se, jonka aamupalaa katsellaan.
Nostokurjen yhteyteen on rakennettu ravintola (onneksi), odotettavissa on myös spa, ihan tien päässä on pieni hiekkaranta. En tiedä, voiko siinä uida. Toivottavasti se jotenkin saadaan liittymään tulevan span yhteyteen.
Täältä voi kävellä tuon pienen hiekkarannan sivuitse ihan päätyyn asti ja sieltä ympäri toista reittiä takaisin. Näkymät täältä puolen ovat kiehtovat. Suomen Joutsen illalla on vastaansanomaton.
Jos lyhemmän tien haluaa, voi pujahtaa kallioon louhitun tien läpi suunnaten Wärtsilän tehdasrakennusten sivuitse takaisin.
Ei voi moittia. Turku tarjoaa mukavia kuntoilulenkkejä. Askeleita kertyy. Ensi viikolla aloitan mäkisemmissä maastoissa. Pitää tuottaa sydämelle töitä. Pallolaajennus jollakin tapaa vielä salpaa ajatuksia. Vähän pelottaa. Mutta aloitettava on. Varovasti.
Elämä on.
Terveisin EijaL