Lily

Elämä on

Elämä on
eijal

Mökkipuuhia osa 1. Hiiritaistelu.

Meillä on mökki, tie perille, kaikki mukavuudet. Oma ranta. Asuttava neliömäärä ei päätä huimaa. Suihku/WC:n ja varastotilan lisäksi on 14 neliön tupa, johon mahtuu pieni takka, jääkaappi ja (mielestäni lelu) hellataso. Nukumme parvella, jonne pitää kavuta tikkaita pitkin – patjalle päästäkseen pitää kontata. Voimme oleskella tässä mökissä ympäri vuoden. Vesiosuuskunta huolehtii veden ja viemärin.

Kuumimman kesän asutamme kuitenkin mummon ja vaarin vanhaa mökkiä, jossa on paremmin tilaa olla. Uuden mökin parvella tulee nimittäin todella kuuma kesähelteellä. Keittiökin on kunnon keittiö tässä vanhassa mökissä. Porakaivovesi tulee ja menee ja pieni boileri lämmittää veden.

Tässä järjestelyssä on yksi mutta. ISO MUTTA. Muuten mukava juttu, mutta…

Hiirijätösten siivoaminen vie minut hulluuden partaalle. Kevätsiivuous hirvittää. Ja joka kevät sama tilanne.

Kyseessä on vanha hirsirakennus, ja lopun jo lukija arvaakin.  Kertokaa nyt hyvät ihmiset minulle, miten hiiret saa menemään näihin nykyajan ”loukkuihin”? Olen sirottanut niitä kaappien alle, hyllyjen ja kaapistojen päälle, jopa vanhan sohvan päälle. Siitä huolimatta löydän jätöksiä, joita minusta on jätetty ikään kuin ”ähäkutti” -viestiksi, naureskellen. Ja ne loukut ovat mielestäni täysin koskemattomia.

Miten on parasta siivota nuo hiirenpapanat?

Käytän aina maskia ja käsiteitä. Kaikki rättini ovat kertakäyttöisiä, enkä imuroi, vaan otan kaikki pinnat kostealla.

Tulee mieleen joku myrkytys, mutta lieneekö viisasta? Mikä puhdistusaine olisi hyvä puulattialle, mielestäni pitäisi jotenkin desinfioida koko homma.

Loppuosa vanhan hirsimökin kevätsiivouksessa  onkin lastenleikkiä.

-Kaikki liinavaatteet pesulaan.

-Patjat ja tyynyt ulkoilutetaan jonakin kauniina päivänä koko päivän ajan terassin kaiteella.

-Kaikki keittiötarvikkeet pestään ja huuhdellaan kiehuvalla vedellä.

-Kaikki kaapit pestään sisältä ja ulkoa.

-Kaikki hirsiseinät käydään läpi kostealla.

-Ikkunat pestään sisältä ja ulkoa.

Mutta entä tämä hiiritaistelu? Ajatuskin yököttää.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Kuva: Pexels ja Unsplash

Avainsanat:
Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään
eijal

Päivän tärkeät sanat

Arjen keskellä rakkaus näyttäytyy pienissä asioissa. Varpaanpoiston jälkeen tarvitaan hellää kotihoitoa – ja roimasti kärsivällisyyttä. Joulukuun alusta maaliskuun loppupuolelle asti hoidin varvastasi. Vaihdoin ilkeän haavan sidettä ja ihmettelin. Välillä sentään kävit kunnon haavahoitajalla. Joulukuun alusta tähän päivään ainut jalkine, joka mahtui, oli saapas, semmoinen Nokian iso, tuotiin mökiltä.

Kun varpaasi sitten  26.3.21 poistettiin, huolehdin, että pidit jalkaa koholla, laitoin kylmäkäärettä ja toin lääkettä. Jos mitään hyvää, niin onneksi pois jäänyt oli keskivarvas, tyhjä väli rivistössä ei tuota liikkumiselle pulmaa, kunhan ensin haava paranee.

Kun haava ei minun mielestäni parantunut kunnolla, riitelin ja vaatimalla vaadin, että soitat ja kysyt operaatiosta vastaanneelta taholta, mitä pitää tehdä. Ottivat näytille. Tikit siinä näytillä sitten poistettiin, peräti kolme päivää aiemmin kuin oli suunniteltu. Oli kuulema ”niin siisti ja hyvä tästä tulee”. –  No, en minä haavahoitaja ole koskaan ollutkaan…

Sairaslomaa neljä viikkoa. ”Mihin sitä niin paljon tarvitaan”, oli kysymyksesi. ”Toipumiseen”, oli vastaukseni.

Ensimmäiset kolme päivää  kipu ja kova lääkitys pitivät sohvalla. Mutta sitten alkoi tuska. Töihin pitää päästä, etätöihin ainakin. Luurit korvilla lohduttaa näköjään. Operoitu jalkaterä siitä äkämystyy. ”Miten tämä nyt näin särkee”, ihmettelet. Niinpä.

Jonkinasteista laitostumista on alkanut ollut näkyvissä:

  • Päiväkahvin yhteydessä kelpaa jäätelö, ja jos sitä ei ole, ilme on kysyvä, että eikö mitään tämän kanssa.
  • Kirjauduttiin peräti HBOlle, Netflix on ollut jo aiemmin, Areenakin on hallussa.
  • Ruutuaika on siis huippulukemissa.
  • iPadilta voi seurata uutisia, lukea kirjoja ja selata sähköposteja – että ei vaan putoa kelkasta.
  • Aamuisin  unta riittää. Laulussakin sanotaan, että uni paras lääke on.
  • Sängyn petaaminen ei onnistu (muistu mieleen?). Ompeleiden poiston jälkeen se jo mielestäni saisi siirtyä sille, joka viimeksi pedistä nousee.
  • Tiskit siirtyvät koneeseen minun toimestani (se on meillä todella iso asia).

Mitä sitten muuta tänään?

  • Kohta mahtuu kenkä jalkaan.
  • Tyhjä kolo varvasrivistössä alkaa olla iskussa.

Kyllä me tästä selviämme!

Elämä on.

Terveisin EijaL

Avainsanat:
Puheenaiheet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään