Vielä ehtii ihastella kotikaupungin kesätarjontaa ennen kuin elokuu loppuu. Tällä kertaa matkasimme Pääskyvuoren kallioiden helmaan, Pääskyvuoren vanhan kasarmialueen Luolastopolun varrelle. Itselleni ihan uutta oli tajuta, että alueella toimii Fimbul Taiteilijatalo.
Tämä tuijottavat katse oli meidän kaikkien mieleen.
Hivenen vaadittiin ”suunnistustaitoja”, jotta P-alue löytyi, mutta sen jälkeen opastus oli selkeä. Teokset on sijoitettu hienosti kävelyreitin varrelle. Teoksia on esillä 9, ja niiden etsintä ja havaitseminen olikin kivaa puuhaa mukana olevalle 11-vuotiaalle ja myös meille aikuisille. Merkittävää on, että paikalle voi mennä milloin itselle sopii, myös illalla ja vaikka yöllä, koska teokset on valaistu. Pääskyvuoren luolastoreitti kiinnostaa lapsia ja aikuisia
Samu Raatikaisen Nomadi on tulevaisuuden kiertolainen. Teos on kirerrätysmateriaaleista, niin kuin kaikki teokset.Entisen kasarmialueen luolat kiinnostivat, vaikka niihin sisälle ei pääsekään. Alueen luolat palvelevat WAM:in teosten säilytyspaikkana museon laajennustyön ajan.
Pääskyvuorella on laajat luolastot, joista vanhimmat louhittiin ennen toista maailmasotaa. Sotilaskäyttö tällä alueella päättyi vuonna 2012. Alueen vanhat kasarmirakennukset ovat muisto alueen sotilashistoriasta.
Linkkitornin huimaa korkeudellaan. Tuonne kun vielä joskus pääsisi!
Lapsille sopiva ympäristötaide-elämys
Kasarmialuetta sivuavan lenkkipolun varrelta löytyi myös upea Kirskulinnun leikkipuisto, jonka kaikki laitteet tietysti kokeiltiin.
Tästä ei puisto parane. Tämä puisto oli varsinainen löytö, sillä emme olleet siitä ennen kuulleet.
Alueella toimiva Pääskyvuoren Toimintakeskus Pääsky ylläpitää mm pientä kahvilaa, johon tietysti tutustuimme ja josta nappasimme kotiin päin lähtiessä ”evääksi” minidonitsit. Kahvilasta saa myös lounasta.
Pääskyvuoren luolastoreitti kiinnostaa lapsia ja aikuisia. Se on varma. Lisäksi tämä polku tuntuu olevat lenkkeilijöiden suosiossa. Leikkipuisto sen sijaan oli ihan tyhjä, ja saimme täysin rauhassa kokeilla kaikki sen mukavat laitteet. Suosittelen!
Perinteinen kesämatkamme tyttärentyttären kanssa (kohta 12 v) tehtiin Kööpenhaminaan. Hyvin suunniteltu matka, kuitenkin ohjelmaltaan väljä, jäi kaikkien mieliin mukavana yhteisenä kokemuksena. Illallisravintolat kannattaa varata etukäteen. Lento Helsingistä vei vain puolitoista tuntia. Olimme Kööpenhaminassa torstain tuloiltapäivästä sunnuntain aamuun. Aikaa jäi siis tuloilta ja sen lisäksi kaksi kokonaista päivää.
Mitä tehdä Kööpenhaminassa lapsen kanssa kolmen yön matkalla?
Nyhavn ei petä. Ruuhkaa on riittämiin. Aina. Etukäteen varattu pöytä ravintolassa oli viisas päätös. Söimme sisätilassa ravintola Nyhavn 17:ssä. Ulkona ei ruokailu kovin mukavalta paikan ihmispaljoudessa näyttänyt. Smörrebrödit meille ja pihvi ranskiksilla pikkuneidille tekivät kauppansa.
Tuloilta
Hotellimme oli Scandic Spectrum, jonne saavuimme alkuiltapäivästä. Sijainti oli oivallisen lähellä esimerkiksi Tivolia ja Carlsbergin Glyptoteekkia. Hotellin valinnan ratkaisi sijainti ja ennen muuta tarjolla ollut mukava makuuhuone/olohuone yhdistelmä. Näimme hotellista kanaalialueen rannat. Likeisin uimapaikka ja oleskelulaituri oli upea Kalvebod Brygge. Keskustaan ostoskaduille kävelimme hotellista noin 20 minuuttia.
Aloitimme illan hotellin kattoterassilta. Kippistelimme ja ihailimme maisemia.
Tästä ei näkymä parane. Kippisteöyjuomaksi lapsille oli voucher, jolla sai makoisan ja kauniin appelsiini-masikkajuoman pilleineeen. Kuvassa näkyy hieno laiturialue uimapaikkoineen.
Tuloiltaan oli varattu Nyhavnin viehkolta satama-alueelta Ravintola Nyhavn 17, jonne kävelimme pienen sateen saattamina. Jälkiruuaksi oli etukäteen varattu tunnin kanaaliristeily, jonka aikana näimme Kööpenhaminaa ihan uudesta näkövinkkelistä. Jännittävintä oli lukuisien siltojen alitus, joiden aikana piti kumartua, jotta ei loukannut päätään sillan rakenteisiin. Risteilyn jälkeen oli varsinaisen jälkiruuan vuoro: Nyhavnin herkullinen vohvelijäätelö.
Miksi ihmeessä hotellit eivät pidä respan myynnissään vaikkapa hedelmiä ja jogurtteja?
Hotelliin palatessa löysimme myös lähikaupan, josta hankimme iltapalatarvikkeet. Kaupan löytäminen onkin matkustaessamme aina tulopäivän ohjelmalistalla. Nimittäin iltapala on jollakin tavalla saatava. Ja minä saatan tarvita yöpalaa, kun närästys herättää.
Lähikauppa kannatta etsiä heti tulopäivänä
Miksi ihmeessä hotellit eivät pidä respan myynnissään vaikkapa hedelmiä ja jogurtteja? Ravintolat eivät tarjoa iltapaloja. Ja me nautimme illallisen tavalliseen tapaamme viimeistään klo 17.30 olimme missä tahansa.
Lapsiperheillä tuntuu olevan kaikkialla maailmassa sama murhe. Pikkuputiikissa (Netto) olikin roppakaupalla saman hotellin asukkaita. Näky oli vähintään huvittava, kun kuljimme Netto-kassijonossa kaupasta hotelliin.
Illalla tehtiin ostoslista aamua varten.
Ensimmäinen koko päivä
Aamupäivällä tehtiin tärkeä retki. Pikkuneidin iloksi pappansa oli löytänyt oikean osoitteen ja merkannut karttaan Sephoran meikkikaupan. Tämä tuntui olevan toivelistan tärkeimpien asioiden listalla. Itse en ollut moisesta kuullutkaan. Hotellilla tehty ostoslista oli hämmästyksekseni minun osaltani pidempi kuin pikkuneidillä. Tärkein asia taisi olla ”trendi” musta-valkoraidallinen Sephoran kassi. Ja se saatiin. Ilo näkyi askeleissa.
Tutustuimme myös yliopistoalueen rauhallisella alueella sijaitsevaan upeaan Vor Fraue Kirkeen, jossa pikkuneiti sytytti kynttilän.
Tutustuimme tähän kauniiseen kirkkoon sen vaatimalla hartaudella.Kynttilän sytytys tehtiin hartaudella. Myös maksu suoritettiin.Ostoskassit odottivat melkoisen arvokkaalla paikalla.
Kaupungilla kuljeskelun lomassa kiivettiin Illum-tavaratalon kattoterassille ja ihasteltiin kattomaisemia. Lounas nautittiin (ihan sattumoisin) kaupungin vanhimpiin kuuluvassa Mamma Rosa ravintolassa.
Päivälepo on tarpeen lapsillekin
Iltapäivän ”sometauko” tarkoitti meille kahdelle lepäämistä hotellissa ja papalle ihan omaa hetkeä Carlsbergin Glyptoteekissa.
Illalla oli vuorossa hartaasti odotettu Tivoli. Ennen laitteisiin siirtymistä nautimme hyvän illallisen Tivolin Nimb Brasserissa. Tivolin tunnelmassa jaksoimme illan hämärtymiseen asti. Oli hienoa nähdä puisto iltavalaistuksessaan.
Tivoli-iltamme huipentui tähän laitteeseen, jonne pikkuneiti meni ihan yksinään.Vauhtia riitti. Vuoristorataan meni pappakin mukaan. Oli kuulema nostalginen – ja ennen muuta vauhdikas.
Toinen koko päivä
Lauantaina aamulla tutustuimme oman hotellimme span tarjontaan. Ihmeellisin asia oli Finnish sauna, jonka ovessa painokkaasti suurin kirjaimin kiellettiin heittämästä vettä kiukaalle. Kovin oli kuiva 80 astetta. Kokemuksen jälkeen lähdimme tutustumaan Rosenborgin linnaan, jonne kävelimme kaupunkimaisemia ihaillen. Etukäteen hankitut liput olivat jälleen kerran hyvä panostus.
Linnassa on säilössä aidot ja alkuperäiset valtakunnan aarteet. Aarrekammiossa on esillä mm kruunut.
Harmillisesti pikkuneidin kukkaro varastettiin. Urheasti hän kuitenkin jaksoi linnan läpi, vaikka asia kyynelsi silmissä. Myös minun. Asiasta tiedotettiin myös kotiväelle. Tärkeintä kaikkien (aikuisten) mielestä oli, että ei mitään muuta vahinkoa sattunut, vaikka ei se mieliharmia poistanut.
Hyvä ruoka – parempi mieli
Lounaspizza jo sitten maittoi, ja kun vielä mummon lompakossa oli vahingon korvaavaa rahaa, ei asiaa jääty murehtimaan.
Pieni ostosreissu kohdistui Magasin tavaratalon syövereihin. Sen ulkoterassilla oleva hiekkaveistosnäyttely kiinnosti. Mikä mukavinta, hiekkaveistoksien tekoa pääsi kokeilemaan.
Hiekkavesitoksia oli monta. Niiden taituruus häikäisi.
Mitä syntyikään pikkuneidin käsistä?
Isoon laariin pääsi kokeilemaan hiekkaveistoksen tekoa. Se ei välttämättä ollut niin yksinkertaista kuin luulisi.
Ta-Daa!
Aika pieni, mutta ensimmäiseksi veistokseksi ihan käypä 😉
Ennen iltamenoja levättiin ja tehtiin kasvonaamiot, joita oli paikan päältä hankittu. Myös iltameikki syntyi, pikkuneiti osaa!
Kasvonaamiot tehtiin ennen viimeisen illan ulosmenoa. Kyllä virkisti. Pikkuneiti osaa. Meikkikin syntyi.
Illan ravintolaksi valikoitui oman hotellimme vieressä sijaitseva Marriot, koska pidemmälle ei olisi jaksettu. Parasta oli, ei suinkaan tämän ison hotellin tarjoama ruoka (surkeaa), vaan sen välittömässä likeisyydessä oleva massiivinen laiturirakennelma, Kalvebo Brygge, jonka näimme myös hotellin ikkunoista.
Komea laiturirakennelma sisältä myös tämän huikean liukuradan, joka ei kuitenkaan meidän iltakävelymme aikana ollut käytössä.
Ihmeellisintä oli, että tämä alue tarjoaa ”maauimalan”. Veden laatua seurataan jatkuvasti ja siitä on ajantasaiset tiedot paikan päällä päivittäin. Laiturialueella oli myös mukava parkour-rata.
Tätä paikkaa voin suositella, kun Kööpenhaminassa käy. Laiturin pituutta en tiedä,mutta askeleita kertyi – ja uimaankin olisi päässyt. Parkrour-laiteissa viivähdettiin melko pitkään.
Sunnuntai oli matkapäivä.
Lentokentällä saimme tiedon, että lento oli myöhässä. Siispä söimme maukkaat ranskalaiset hot dogit ja teimme tuliaisostot ihan rauhassa. Kone oli vaihdettu potkurikoneeseen ja matka vei peräti kaksi tuntia. Automatkalle varattiin vettä ja pikkuneidille kaksi karjalanpiirakkaa, koska päätimme ajaa Turkuun pysähtymättä. Kotona Turussa oltiin vasta 20.30.
Kaiken kaikkiaan onnistunut ja mukava matka mitä parhaimmassa seurassa.
Matka kannattaa suunnitella hyvin. Päiväkohtaisesti meillä on hyväksi todettu yhden tapahtuman varaaminen joka matkapäivään. Se antaa päiviin mukavasti väljyyttä. Totesimme myös, että illallisravintolat kannattaa varata etukäteen. Kannattaa suosia perinteisiä ravintoloita eikä luottaa siihen, että kovatasoisen naapurihotellin (tai oman hotellin) ravintola pystyisi tarjoamaan mitään ihmeellistä.
