Turku tarjoaa löytöjä eli kannattaa pitää silmänsä auki ja aistit avoinna. Kotikaupunkia pitää kulkea hieman uusin reitein. Silloin tekee löytöjä. Olen kuljeksinut kesän kuluessa eri puolilla Turkua ja tykännyt kokemastani. Satamaan päin Linnankatua kulkiessa (jalan, pyöräillen tai jopa autoillen) ei voi olla huomaamatta Turun ehkä erikoisinta terassia. Lähempi tutustuminen paljastaa todellisen helmen, nimittäin Weistämön – rouhean ja hauskasti vanhoin kalustein sisustetun viinibaarin ja sen huikean terassin.
Ilman kesän ehkä Turun puhutuinta terassia tämä viehko interiööri jäisi huomaamatta.
Terassi on vilkkaasti liikennöidyn Linnankadun varrella. Siinä istujia turvaavat betoni”possut”.
Terassi on kadunvarren pysäköintipaikalla, kuten keskustan monet ravintolaterassit. Tässä bussin ilmavirta melkein vei mennessään. Huikea tunnelma!
Sisään kannattaa ehdottomasti mennä.
Sisustuksessa on mukavia yksityiskohtia. Tarjolla paitsi hauskaa sisustusta myös taidetta.Kalusteet eivät hienostele. Tunnelma on mukavalla tavalla retro.
Tunnelmaa lisää asiantunteva palvelu, mukava musiikki , sisustuksen pienet ”helmet”, taide seinillä ja tilan rouheaksi jätetyt pinnat.
Weistämössä on sisällä paljon katseltavaa.Weistämössä tunnetaan viinit. Palanpainikkeeksi on tarjolla pientä purtavaa.Sisätilasta ei voi olla tykkäämättä. Siinä ei konstailla. Täällä on mukava nauttia esim tastingin viineistä. Taide seinillä lisäsi viihtymistä.
Miten ihmeessä en ole tätä paikkaa aiemmin pannut merkille?
Tämä terassi kannattaa kokea. Valitettavasti vastapäinen rakennus on remontissa. Ilman sitä näkymä olisi Aurajoelle asti.
Turku tarjoaa löytöjä eli kannattaa pitää silmänsä auki ja aistit avoinna. Tässä mielessä suosittelen satamaan päin suuntautuvaa tutustumiskäyntiä. Weistämöstä jatkan kulkuani eteenpäin. Löydät Weistämön FB:stä.
Elämä on.
Terveisin EijaL
PS: Seuraava sataman ”helmi” on jo kiikarissa. Siitä sitten seuraavassa postauksessa.
Kesäkuu on ohi. Tänään on vuorossa lisää koko vuoden kestävästä ”sarjasta” eli 3 x kuukauden kuvat -haaste. Kesäkuun helteet hellivät mutta myös haastoivat. Noin yhteenvetona voin todeta, että kesäkuussa kertyi kilometrejä, aloitin lopultakin aamu-uinnit ja nautin siitä, että mökillä on jäähdytys. Tarkoituksena on tässä haasteessa kerran kuussa julkaista kolme eri kuvaa, joiden kategoriat ovat:
Arkikuva
Kuukauden huippuhetki
Ei mennyt kuin Strömssössä
Tässäpä minun kesäkuuni:
Arkikuva
Arkeeni liittyivät ponnistelut mummon ja vaarin asunnon viilentämiseksi, kuumimmilla keleillä kävin heillä kaksi kertaa päivässä, kerrattiin nesteiden nauttimisen välttämättömyys ja asunnon tuuletus öiseen aikaan. Mökillä nautimme ilmanlämpöpumpun suomasta viileydestä – ja mikä ihaninta – merivesi säilyi puhtaana. Mökillä saatiin tehdyksi klapipinoja.
Saunan terassilla on hyvä istua ja seurailla meren liplatusta. Vatupassi oli ihan vahingossa jäänyt kaiteelle. Sillä mitattiin klapipinon alustan ”vaateria”.
Sain myös hoitaa erittäin vaativaa tehtävää eli olin vastuussa pienen siilin hyvinvoinnista viikon ajan, kun oma perhe oli lomamatkallaan. Onneksi oli hyvät ohjeet. Lisähaasteena olivat perheen sisä- ja ulkokukinnot. Hengissä selvittiin kaikki!
Ohjeet kuvastavat rakkautta ja huolellisuutta. Myös sitä, että mummon eläintenhoitotaidot eivät välttämättä matkaajan mielestä ole varmoja… Hengissä selvittiin, puolin ja toisin.
Kuukauden huippuhetki
Muistoihin jää kirkkaasti kesäinen 70-vuotispäiväni, jota vietimme läheisten kesken alkukuukaudesta. Ilokseni mummo ja vaari jaksoivat olla mukana. Varsinainen H-hetki eli syntymäpäiväni osui juhannusaattoon, jota sitten vietimme ihan kotona mummon ja vaarin kanssa uusista perunoista ja sillistä nauttien. Mökille siirryimme juhannuspäivänä.
Kattaus on puoli ruokaa vai miten se menee? Kauniit paikka- ja menukortit olivat osa tyttären antamaa lahjaa.
Ei mennyt kuin Strömssössä
Vanhustenhoidon suhteen kiperintä oli riittävän nesteytyksen aikaansaaminen ja asunnon viilennys. Viilennyksestä huolehtii makuuhuoneen ikkunaan asennettu laite, joka pitää makuuhuoneen asunnon viileimpänä paikkana. Jos se pidetään päällä. Viileä tässä mielessä tarkoittaa, että asteita on makuuhuoneessa +25. Muussa asunnossa on kovimpien helteiden aikana +27. Riittävä nesteytys onkin sitten pahempi juttu. Nesteen juominen kun ei kaikin osin (etenkin vaarilla) ole niin selkeä asia. Tähän liittyvästi (nuoremmankin nurjertava helle ja ikä yli 90 ja muistisairaus) vaari eksyi – ensimmäistä kertaa. Mielestäni kyseessä oli karkaaminen sillä välin kun minä vein mummon jumppaan. Lähdettävä oli, vaikka kielsin ja perustelin. Asteita oli ulkona 29.Onni onnettomuudessa, vaari osasi soittaa minulle, kun oman arvioni mukaan tätä ulkoilua oli kestänyt 45 minuuttia. Kävin mummon vietyäni kaupassa ja olin jo paluumatkalla. Tarkan keskustelun (kuulustelun missä-olet-mitä-näet-pysy-siinä-minä-tulen) jälkeen tajusin vaarin olevan parin taloyhtiön päässä sisään pyrkimässä.
Kotiin päästyä oltiin hiljaista miestä. Kolmen vissylasillisen jälkeen alkoi hiukan hellevaikutus hellittää. Seurasin tilannetta liki kaksi tuntia. Kumpikin joi lisänestettä, kumpikin meni ilman vastalauseita päivälevolle, viilennin sai olla päällä.Valmistelin päivän ruuan, myös seuraavan päivän, pesin kylpyhuoneen, laitoin pyykit kuivumaan ja tein tehotuuletuksen. Se tarkoittaa, että avaan aulan tuuletusparvekkeen oven, pidän asunnon ulko-oven auki ja avaan parvekkeen oven. Johan liikkuu ilma.
Mitä tästä opittiin? Ei ole kuvaa ainakaan. Ajoin kesäkuun päivinä mökiltä kaupunkiin ja takaisin varmistamaan tilannetta. Samaan syssyyn onneksi oli siilin hoitoa, eli ajelua olisi joka tapauksessa tullut. Valmistin vaarin taskuun laminoidun lappusen, jossa on yhteystiedot (minun). Laitoimme veljen kanssa liikkeelle hankinnan, jossa vaarille hankintaan paikannusominaisuudella varustettu puhelin.
Eksymispäivän jälkitunnelmat olivat melkoisen apeat. Saunassa mieli hivenen lientyi. Siinä löylyssä totesin, että itse en haluaisi moista vanhuutta elää. Muistisairaus vie miehen.
Siinä oli tärkeimmät. Kesäkuun helteet hellivät mutta myös haastoivat. Huolten ja haasteiden määrä on vakio, onneksi kuukauteen osui ilonpilkahduksiakin.
Elämä on.
Terveisin EijaL
Lue lisää vanhusten nesteentarpeesta MTV:n linkistä
