Huhtikuu meni nopeasti ja tauhkaa riitti. Tänään on vuorossa lisää koko vuoden kestävästä ”sarjasta” eli 3 x huhtikuun kuvat -haaste. Tarkoituksena on kerran kuussa julkaista kolme eri kuvaa, joiden kategoriat ovat:
Arkikuva
Kuukauden huippuhetki
Ei mennyt kuin Strömssössä
Tässäpä siis minun huhtikuuni:
Arkikuva
Lumi suli – kevät tuli.
Mökkipuuhia on riittänyt. Terassin kalusteiden suojapiete laskostettiin pitkän kaavan mukaan.
Mökillä on perineet voimissaan. Ranta on siivottava kaisloista ja vanha mökki saatettava kesäkuntoon. Hirsimökki on mallia 1967. Vanha mökki on pesty, tekstiilit käytetty pesukoneessa, hiirenpapanat poistettu.
Huhtikuun huippuhetki
USA:ssa asuva pieni Suvi sai lokakuussa pikkuveljen. Kastetilaisuus järjestettin pääsiäisviikonlopulla. Kaunista ja kovin koskettavaa etänänkin
Pieni Ahti osaa jo kontata, suussa komeilee kaksi hammasta ja pikkumiehen hymy vie jalat alta.
Ei mennyt kuin Strömssössä
Tarvitaanko ylipäätään kuvaa minun päivystyshammaslääkärin ottamasta hurjaa särkyä tuottaneesta murtumalinjasta, tarvitaanko kuvaa mummon selän ihottumasta (suunnilleen ohitettu vaiva) tai mummon infektoituneesta (”ruusu”) vasemmasta jalkaterästä? Tai pysäköintisakosta? Ja millä kuvalla kertoisin vaarin selkeästi edenneestä muistisairaudesta, joka päivittäin tuottaa mitä erilaisimpia haasteita.
En laita kuvaa niistä.
Huhtikuu meni nopeasti ja tauhkaa riitti. Jollakin lailla on pärjättävä.
Että miten niinkun oikeasti menee? Aika lailla tavallisesti. Vanhustyössä on varauduttava nopeisiin muutoksiin. Sekin on tavallista. Suunnitelma paperilla pääsiäisestä päästyä (mummon ja vaarin viikkolistalla) näytti rauhalliselta. Ei muuta kuin mummon vienti jumppaan ja sitten heidän kauppalistansa.
Kevään ensimmäiset sinivuokot ilahduttavat, vaikka muu elämä menisi ihan vastoin sitä, mitä on luullut tekevänsä.
Totuus on karvaampi. Heti tiistaina kun saavuin paikalle jumppaan vientiä varten, kuului kylpyhuoneesta, että tuletko katsomaan. Menin. Mitä näinkään? Riemun(?)kirjavan selän, joka sai hetkeksi sydämeni hypähtämään.
No sanoiko se hoitaja mitään (hoitaja ollut aamulla) tästä?
Ei sanonut kun ihmetteli (ammattilainen ihmettelee, levittää perusrasvaa päälle, koska kutisee).
Eikö ehdottanut tai kysynyt, että löytyykö talosta kortisonivoidetta (kaapissa on)?
Ei
Kutiseeko tämä?
Kutisee ja vaari on sitä iltaisin raapinut (näen iholla selvästi, että sitä on raavittu ja kunnolla).
Ei ihme, että on kutissut. Vähemmällä olisi päässyt, jos minulle olisi heti vaivan ilmaannuttua kerrottu.Vaivaa ollut jo pääsiäisenä.
Levitän iholle ohuelti käsikauppakortisonivoiteet ja tilaan yksityissektorilta lääkärin.Terveyskeskukseen on Varhassa ihan turha yrittää. Laitan kuitenkin viestin omalle lääkärille e-asioinnin kautta. Se sentään toimii. Kiellän ehdottomasti lisäraapimisen. Sitten mennään jumppaan.
Viikon toisen hoitajakäynnin jälkeen (torstai) on tilanne sama. Ihmetellään. Iltapäivällä mennään lääkärille, joka toteaa, että kyse olisi jonkinlaisesta herkistymisestä. Kokeillaan ottaa kolesterolilääke pois ja reseptille kortisoniemulsiovoidetta.Vaihdettiin pesuainekin siinä samalla Allergialiiton suosittamaan.
Näillä mentiin. Käytiin sentään kalamarkkinoilla – hyvä mieli tuli ihmisvilinää seuratessa.
Lopputulema: Käyn kaksi kertaa päivässä ihokierroksella. Paitsi niinä kahtena päivänä, kun hoitaja aamupäivällä käy ihmettelemässä ja toteuttaa uudet hoidot. Sitten minä menen illansuussa ja katson, onko mitään kehitystä tapahtunut ja toteutan iltahoidot.
Kun tästä ollaan pääsemässä ohi, tulee ilmi, että jumpassa on jalka osunut johonkin ja seurauksena on, että vasen jalkaterä on iskusta pahastuneena muuttunut sinipunaiseksi ja ohut iho uhkaa mennä rikki. Omatoimisesti on läästitty Voltarenia, jonka kiellän, koska se on melkoisen tömäkkää ohuelle iholle. Hoitaja on taas ihmetellyt. Ja minun suunnitelmani vaihtuvat. Hoitokäynnit jatkuvat. Hyvästi mökkireissulle. Ei päästä mummon kanssa ulos tällä jalalla.
Asioita kannattaa tarkastella positiivisen kautta
Mökillä sentään on hiukan edistytty. Hiirenpapanat on saatu vanhasta mökistä siivottua, kaikki liikenevä tekstiili on tuotu pesuun ja kuivattu ulkona. Vanhan hirsitalon eriste (tervanaru) ei niissä hetkeen haise. Kaislat on kertaalleen haravoitu ja laitettu kuivamaan. Asiantuntija kävi katsomassa vanhan mökin perustuksia, joissa on pikkuisen toivomisen varaa. Ensi viikolla tehdään lasermittaus, niin tiedetään, mihin ryhdytään.
Mökkielämä niin kuin muukin elämä perustuu hyvään pohjatyöhön. Vuoden 1967 jälkeen ei tänne juurikaan ole kukaan katsonut. Minä nyt sitten aloin ihmetellä, kun mökin sisätilaan alkoi muodostua ”mäki”.
Näin mökkimatkalla ensimmäiset leskenlehdet.
Ihonhoitokierroksella voin sentään katsella elämää Aurajoessa. Se liennyttää mieltä.
Aurajoen kevättöihin kuuluu paalujen paikalleen junttaaminen.
Eikä tässä kaikki: Otin sakot pihapiirin tienpätkällä. Ei siitä sen enempää.
Tämä lipuke nostaa harmituksen ihan äärirajoille. Varsinkin kun on ihan oma vika.Elämä on.
Vanhustyössä on varauduttava nopeisiin muutoksiin, ja siihen on minun sopeuduttava. Voin aidosti todeta kuten vasemmistoliiton puheenjohtaja: Vituttaa niin kuin pientä eläintä.
Elämä on
Terveisin EijaL
PS: Kirsikkana kakussa. Kotiprofessorin selkä ja olkavarret alkoivat yhtäkkiä eilen näyttää samalta kuin mummon. Siitä sitten joskus toiste.
