En tiedä, oliko mennyt viikko hyvä vai huono. Ensin luulin, että ihan kiva. Olimme ennätysmäärän öitä mökillä, neljä peräperää. Helle on helpompaa merituulessa. Saunaa ei lämmitetty ollenkaan. Kuuma oli muutenkin. Kirjanpainajatoukka yllätti. Etukäteen oli mietitty aikamoista työmäärää, kuten ison kuusen klapittaminen, rikkaruohojen nyppiminen, varaston loppujen kantaminen mökkitalonmiehen tuomaan peräkärryyn ja vielä mustikoiden poiminta. Yllätyksen toivat kirjanpainajatoukan lisäksi bursiitti, sinilevä ja helle, joka etenkin vanhuksille on vaarallinen.

Miten sitten kävikään?

Klapikonetta ehdittiin käyttää jonkin verran. Löydökset kyllä ihmetyttivät. Ihan terveen näköisessä kuusessa oli sisällä onkaloita ja niissä toukkia. Yök.

Sitten turposi kyynärpää

Ehdin poimia 4 litraa superfoodia, kunttakin liki putsaantui kotiprofessorin toimesta. Sitten turposi kyynärpää, ei minun vaan kotiprofessorin. Bursiitti. Ja millä se hoidetaan?  Lepoa, kylmää käärettä, lepoa. Ei voi rasittaa.

Siihen jäi kuusen klapittaminen ja muukin hääräily. Bursiitti vaatii leponsa.

Tilanne rannan suhteen kääntyi täysin lohduttomaksi. Sinilevää on paljon.Uimaan ei pääse.

Kylmien kääreiden välissä ehdin onneksi poimia mustikoita. Tosin en niin paljon kuin olisin toivonut, sillä mökin pakastinkapasiteetti tuli täyteen. Pakko oli tulla kaupunkiin laajempien pakastimien äärelle – ja ennen muuta tarkistamaan mummon ja vaarin pärjääminen. Helle voi tehdä tepposet, vaikka asiasta on todella puhuttu ja kirjalliset ohjeet annettu.

Helle tuottaa pulmia vanhusten pärjäämiselle

Vanhasta viisastuneena hankin kassiin vissyä, maitoa, välipalarahkoja ja mansikoita. Sisään mennessä tilanne oli likimain odotettu. Ulkolämpötila 27, lasitetetun parvekkeen lämpötilan taatusti 45. Parvekkeen ovi auki, keittiön ikkuna auki, ilmanviilennin hipihiljaa.

-Että miten  täällä nyt voidaan, kuulustelu pääsee alkuun samalla kun suljen kaikki mahdolliset aukot ja käynnistän viilentimen.

-Onko nyt muistettu juoda?

-On muistettu, sanoo mummo, ja on ollut välipalat.

Noinkohan on, huomaan miettiväni.  Mummo  ottaa ihan tyytyväisenä vastaan lasin vissyä ja alkaa samalla napostella mansikoita.

-Että näin kiva välipala nyt meille tuli, toteaa ja pyytää vaariakin apajille.

Käydään läpi juomisen tärkeys, muistutetaan välipaloista ja siitä, miten viime helleperiodin aikana mummokin totesi, että kuinka oli olo parempi, kun joi ja otti välipalat päivittäin.

Kun kerron (ties kuinka monennen kerran), että vesi ei nyt yksin nesteeksi riitä, niin hämmästys on ilmiselvä.

-Eikö?

Riivin mansikoita ja nielen kyyneleitä. Jos mummon muisti ei pelitä, ei pelitä mikään mukaan tässä kuviossa. Kotiin päästyä teen mustikkakeiton ja päätän viedä sen vielä illansuussa joen yli. On pakko tarkistaa, miten päivä on mennyt ja onko nestestrategia hallussa.

Kun tarkkaan mietin, viikon saldo oli enemmän kurjalla kuin kivalla puolella. Kirjanpainajatoukka yllätti. Sinilevä vei mielialan. Ja bursiitti tuottaa oman vaivansa.

Vanhustenhoito repii sielusta asti.

Elämä on.

Terveisin EijaL

PS : Lue lisää kirjanpainajatoukasta