Syyskuu meni puuhatessa. Oli mukavia kelejä. Jatkan tätä mukavaa haastetta, jossa kerron kolmella kuvalla, mitä minulle syyskuussa tapahtui. Arkista puuhaa mökillä, teemana tällä kertaa vanhan mökin kivijalan varaston mädät laudat ja hiirenraadot. Keksin onneksi uuden kivan puuhan: innostuimme pikkuneidin kanssa kivimaalaamisesta.

Kategoriat ovat

1. Arki
2. Kuukauden huippuhetki
3. Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Arki

Arki soljuu ennallaan. Menemistä ja tulemista rajaa vanhustenhoito. Nyt se hoituu hiukan paremmin, koska vanhusten luona arkisin käy hoitaja kaksi kertaa päivässä. Ehtii mökilläkin istumaan ja ihmettelemään.

Kuukauden huippuhetki

Mitänn erityistä huippuhetkeä en ole kokenut. Paitsi että nukkekotikerhon parissa puuhaava kaveri esitteli kivimaalauksen saloja. Siinähän kerätään kiviä luonnosta (tosi hifistelijät ostavat sileitä kivä isolla hinnalla), niihin maalataan asiaan sopivilla maaleilla itselleen mieleen tulevaa. Sitten kiveen kirjoitetaan ”Pidä tai piilota uudelleen. Ilmoita Facebook FinStones”. Lopuksi lakataan, koska kivien pitää kestää luonnossa. Ne nimittäin käydään piilottamassa jonnekin. Sitten asiaa voi mainostaa FinStones -sivulla. Sitten jännitetään, milloin oma kivi mahdollisesti löytyy ja julkaiseeko sen löytymistä kukaan. Jännää ja kivaa. Etenkin tuo piilottamisvaihe.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Pikkuinen vanhan mökin kivijalkaan minulle aikoinaan (55 vuotta sitten, ainakin) valmistettu yöpymiskoppi haisi ja lattia tuntui pehmeältä. Päätettiin ”katsoa”. Aavistus osui oikeaan. Viisas mies (tee-se-itse-mies) eli isäni oli hankkeen toteuttaja. Ei ilmastointia, ei hiiriverkkoja. Niinpä puramme kaiken sisämateriaalin pois ja yritämme selvitä. Keväällä sitten palataan asiaan. Tila palvelee nykyisin työkaluvarastona, siellä ei ole nukuttu 45 vuoteen ainakaan.

Näillä mennään.

Onneksi on kivet. Kivmaalaus toi uutta eloa arkeen.

Elämä on.

Terveisin EijaL