Aikuisten päiväkirja – miksi tätä ei oikeasti voisi toteuttaa?

Melko monessa seuraamassani blogissa liikkuu hauska kirjoitushaaste. Sen myötä kirjoitetaan itsestä tiettyihin kysymyksiin vastaamalla. Joku luonnehtii sitä ikään kuin aikuisten ystäväkirjaksi. Tartuin tähän eli: Aikuisten ystäväkirja – nopeasti itsestäni.

Muotokuva - Sekatekniikkatyö
Taiteilija Simo Helenius valmisti vuosia sitten tämän muotokuvan. Tunnistatko mitä materiaaleja siinä on käytetty? Kotiprofessorista on omansa.

Nopeasti itsestäni – Speed date -kysymykset

Siviilisääty: Naimisissa

Syntymävuosi: 1953

Koulutus ja ammatti: Erikoissairaanhoitaja, sairaanhoitajajohtaja (ylihoitajan tutkinto), hallintopäällikkö (el)

Horoskooppi: Rapu

Kiinalainen horoskooppi: Käärme

Perheeseeni kuuluvat: Aviomies

Harrastukset: Ulkoilu, kuntosali, kutominen (minä kudon, muut neuloo), mökkipuuhat.

Elämästä yleensä

Periaatteet: Elämä on opettanut, asiat järjestyvät. Turha marista, jos ei ole valmis toimimaan silloin, kun epäkohtia havaitsee. Varaudun aina suunnitelma B:llä, pahimman varalle. Suunnitemat totetuvat kummasti, kun ne kirjattu ja ääneen sanottu.

Maailmankatsomukseni: Katselen elämää  lievästi sanoen epäilevien / peruspessimististen linssien läpi. Olen realisti. En pety. Toisaalta tiedän, että  hymy palkitsee.

Pohdin: Ajatukset pyörivät omien iäkkäiden vanhempien tilanteessa, sodan mahdollisuudessa, koronassa. Keittiöremontti vie mukavalla tavalla johonkin muuhun. Mökin terassin laudoituksen korjaus. Oma terveys, pallolaajennus ei ole leikin asia.

Vihaan: Laiskuutta, typeryyttä, valitusta ja siihen liittyvästi sitä, että ei ole itse valmis tekemään muutosta, jos jaksaa valittaa.

Halveksin: Lasten hyväksikäyttöä. Vallanhimoa. Turun tautia. Grynderien valtaa. Kotikaupungin päättävien viranhaltioiden nahattomuutta, mukaan lukien heikon (nais)pormestarin toiminta. Isot pojat määräävät.

Rakastan: Puolisoani. Ytimessä myös tyttären perhe. Vimmaisella emotiikerin raivolla puolustan kolmea tärkeää pientä ihmistä. Valtameren takana perhe, jota ei kovin usein tavata. Rakkaita hekin.

Tarvitsen: Raitista ilmaa. Käsillä tekemistä.

Pelkään: Lastenlasten menetystä.

Muotokuva mummosta
Tämän kuvan on tehnyt tyttärentytär 4-vuotiaana. Se on liidulla piirretty. Jääkaapin ovessa.

Valvon öitäni – enkä todellakaan vapaaehtoisesti.

Murehdin: Valvon öisin asioitani. Ne voivat olla mitä vain. Mummon ja vaarin pärjäämistä, vaarin muistisairauden kehittymistä, lastenlasten koronaa, pallolaajennuksen seuraamuksia, verenpainetta, lääkityksen onnistumista, terveyskeskuksen toimimattomuutta.

Kerään: Nukkekotitarvikkeita.

Näistä tykkään

Väri: Harmaa. Musta. Joukossa sopii olemaan turkoosi.

Ruoka: Makaroonilaatikko. Itse tehty. Jauhelihaa pitää olla kunnolla. Ketsuppi ja lisäksi rinnalle punajuuriviipaleet.

Juoma: Vesi.

Eläin: Koira.

Kirja: Viime ajat lukeminen ollut vähäistä.

Elokuva: Juuri nähty Piemonten tryffelinpoimijat.

Musiikki: Ei erityistä lemppaa. Nyt on tosin varattu liput Lauri Tähkän Turun konserttiin.

Asia itsessäni: Organisoija. Aikaansaava.

Lomakohde: Lontoo. Ylipäätään kaupunkilomailija. Haluaisin Philadelphiaan, jossa pieni Suvi (1v 4 kk) asuu.

Säätila: Syksy

Tätä tehdessäni mietin, miten onnistuisi, jos oikeasti toteuttasi tämän ystäväkirjan kirjana. Jokainen kirjoittaisi siihen omin kätösin. Tulee mieleen lapsuuden värssykirjat, johon kirjotettiin joku runo ja liimattiin vielä kiiltokuva. Muistaako kukaan?

Elämä on.

Terveisin EijaL

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Neule koiralle – Islantilainen neule haastaa

Kuten luvattu, tartuin haasteeseen Neulo islantilaistyylinen neule koiralle.  kudoin (muut neuloo, minä kudon) elämäni ensimmäisen islantilaisen neuleen koiralle. Sen perään heti toisenkin, koska ensimmäinen on aina koekappale. Kotiprofessori sanoo kaikesta, mitä minä teen (nukkekotijuttuja tai muita), että viides versio vasta onnistuu. Hän on monin paikoin osunut oikeaan.

Haasteeni siis:  Tämän (kuten myös toisen) sai veikeä Tarmo, merkiltään parsonrussellinterrieri, joka asuu personal treinerini kotona ja pitää huushollia järjestyksessä.

Koiran islantilainen neule
Tässä neule ensi kertaa päällä. Kuvan ottamisen jälkeen kaulusta pidennettiin 10 cm. Muuten hyvä kuulema.Emäntänsä oli ainakin tyytyväinen.
Neulo koiralle islantilainen neule
Tämän neuleen kuviossa on koiran tassuja. Näissä väreissä ei oikein erotu. Siksi päätin tehdä toisen.

Ja eiku toista puikoille. Tällä kertaa tein alaosasta mustan ja se kannatti: kuvio näkyy hyvin.Yläosa ei oikein erotu, mutta siitä viis. Tarmo käyttää valjaita, joten kuvio jää piiloon joka tapauksessa.

Koiran islantilaisneule
Nyt näkyvät kuvion tassut. Alaosassa etenkin. Helman ”frilla” on hiukan löysä, saapi nähdä, mitä Tarmo sanoo. Voi tulla identiteettikriisi, kun vaikutelma on vähän tyttömäinen?

Näyttää siltä, että neule sopii. Helmakaan ei ole ”frillamainen” tämän miehisen miehen päällä.

Islantilainen neule lämmittää koiraa
Hyvin sopii. Poikakoiralle pitää jättää pissimisvaraa.

Olipa kiva välityö! Teen kyllä vielä kolmannen, mutta sen vuoro on vasta ennen joulua.

Ohjeet löysin täältä : https://www.meillakotona.fi/artikkelit/koiran-neule

Koiran islantilaisneuleen kuvio
Kuviossa on koirantassuja. Lankojen väriero kannattaa olla selkä. Mustalla ainakin näkyy hyvin.

Siispä. Neulo islantilaistyylinen neule koiralle.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Puheenaiheet Oma elämä DIY Ajattelin tänään