Kun mies siivoaa

Meillä siis tosin todella harvoin. Minulle tehdyn pallolaajennuksen jälkeen oli pakko. Sain ohjeeksi ”ottaa rauhallisemmin viikon ajan” sairaalasta päästyä. Viisas miniä USA:n puolella oli heti sitä mieltä, että sano kotona kaksi viikkoa. – Vahinko oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua. Mainitsin kotona vain viikon. Ei kantamista, ei mitään muutenkaan raskasta.

Työhaalari ja työkäsineet laiturilla
Miehen työ on tehty. Mökkipuuhissa joskus tarvitaan kahluuhaalareitakin. Onneksi kotona imurointi sujuu ilmankin.

Miten kävi?

Myönnettävä on, että hänen suorituksensa on perusteellisempi kuin minun. Nurkkia ei pyöristellä.

Ensinnäkin kotiprofessorille selvisi, että perussiivous tarkoittaa meillä kerran viikossa suoritettavaa imurointia ja pölyjen pyyhintää. Pieni 1950-luvun kylpyhuone/WC  pestään kaksi kertaa viikossa. Miten ihmeessä tästä rutiinista on voinut välttyä näiden 30 vuoden aikana? – Olemalla työssä tai muuten vain häipymällä sillä siunaman hetkellä, kun siivouskomeron ovea avataan.

Myönnettävä on, että hänen suorituksensa on perusteellisempi kuin minun. Nurkkia ei pyöristellä ja myös vaatehuoneen villakoirat vaimenivat. Tähän suoritukseen hän pystyi kahtena viikkona.

Enempää en edes ajatellut ehdottaa, vaikka se hyvin eläkettä harjoittavalle ihmiselle sopisikin viikko-ohjelmaan. En kestä, kun se vie niin kauan aikaa.

Tämän tapahtuman (kotiprofessori siis  imuroi) aikana (jos olen ihan kunnossa) minä ehdin pestä kylpyhuoneen, laittaa pyykit paikoilleen, täyttää pesukoneen uudelleen, pudistaa keittiön pinnat ja roskiskaapin lajittelupisteen. Siivousliinaa riittää myös asunnon ovenpieliin ja kahvoihin. Lakanoiden vaihto, peitteiden ja tyynyjen tuuletus onnistuu mahtumaan myös tuon perusteellisen imuroinnin aikahaarukkaan.

Tuleeko meillä erimielisyyttä siivouksesta tai ylipäätään kotitöistä?

Ei tule, ei ole koskaan tullut. Työnjako on selvä. Minä en täytä enkä tyhjennä tiskikonetta (koska teen erityisesti täytön  väärin). Kun tapasimme, minulla kävi siivooja, joka helpotti arkeani. Tein pitkiä työpäiviä ja katsoin ansaitsevani hiukan helpotusta. Kun jäin eläkkeelle, vähensin siivoustunteja siten, että saamme kerran kuukaudessa tulla siivottuun kotiin. Lattiat on pesty ja matotkin tuuletettu.

Nyt on palattu normaaliin elämään. Sopivana hetkenä ilmoitan, että nyt siivotaan. Se käytännössä tarkoittaa, että toinen meistä siirtyy siihen asuntoon, jossa mummo ja vaari asuivat vuoden julkisivuremppaa paossa. Se en ole  minä.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Puheenaiheet Oma elämä Parisuhde Ajattelin tänään

Turkua ristiin rastiin – jokimaisema kutsuu

Kotikaupunki  tarjoaa mukavia kuntoilulenkkejä aivan kotiovelta alkaen. Tavoitteeni on kerätä 10 000 askelta päivässä. En tiedä, onko tälle määrälle jokin tieteellinen perusta, mutta minulle se käytännössä merkitsee noin 1,5 tuntia liikkumista ulkona.

Käytännössä näin ”toipilasaikana” olen ollut liikkeellä aamupäivällä, lisäksi illansuussa biojätepussia viedessä puolen tunnin happihyppelyllä.  Satoi tai paistoi, ulos on päästävä päivittäin. Muuten ajatus tahmastuu. Pallolaajennuksen jälkeen en vielä porrastreeniä ole tehnyt, mutta muuten on askel reippaampi. Porraskäytävässä nousen jo toiseen kerroksen askeltamalla.

Myssy lämmittää sadesäällä
Ulkoilu on asenne- ja vaatetuskysymys. Sade ei haittaa  – tosin tarvittaisiin silmälasinpyyhkijät.

En voi siis keksiä tekosyytä, että olisi hankalaa päästä lenkille.

Tässä neljä suosikkilenkkiäni.

Urheilupuisto (Paavo Nurmen stadion)

Kotiovelta on 50 askelta stadionin ympäri kiertävälle karikon lenkille. Ei voi siis keksiä tekosyytä, että olisi hankalaa päästä lenkille. Lenkin varrella on yläkentän luistelurata ja sen vieressä nyttemmin amerikkalaisen jalkapallon kotikenttä. Kesäisin voi hyödyntää lenkin varren kuntoilulaitteita. Rataa kiertäessä voi ihailla upeaa tuulimyllyä ja biologista museota.

Samppalinnan kesäteatterin tuulimylly
Samppalinnan kesäteatterin tuulimylly iltavalaistuksessaan

Iso urheilukenttä katsomoineen on mihin vuodenaikaan tahansa kiehtova paikka.

Paavo Nurmen stadionin katsomo kevään auringon laskiessa
Paavo Nurmi stadionin katsomo näyttää uljaalta helmikuun kirkkaan päivän päättyessä.

Talvella stadionin keskuskentälle voi mennä askeltamaan lumeen vaikka nimensä. Pikkuneidin kanssa sinne on valmistunut iso sydän. Kenttää  kiertää latu.Hiihtäjiä on nähty.

Aurajoen maisemat ja Turun tuomiokirkko

Jokivarsi elää. Paitsi nyt se on ollut liukas. Onneksi on piikkikengät.  Wäinö Aaltosen museolta  joenvartta pitkin  Tuomiokirkolle, toista puolta takaisin, Teatterisillan yli kotiin päin –  askeleita on jo noin 6000. Jos jatkaa matkaa Förille asti, on mittarissa 8 500 ellei enemmän. Äkkiä oppii, mistä  niitä nappaa.

Turun Tuomiokirkko ja Porthanin patsas
Kevään auriko valaisee kauniisti Tuomiokirkon. Pinellan puiston Porthanin patsas vartioi.

Aurajoki toiseen suuntaan – satama tai Wärtsilän tehtaan alue

Toiseen suuntaan mennessä voi valita, mitä puolta kulkee. Förillä yli ja käännös vasempaan vie satamaan ja Turun linnaan.

Turun Föri ja joella talvehtivat sorsat
Föri ei petä. Sen tietävät sorsatkin. Näkymä satamaan.

Matkalla kahviloita ja ravintoloita. – Joku kerta voi poiketa Linnankadulle ja nousta Funiculaariin. Kahvit Kakolan mäellä maistuvat.

Joen vartta pääsee myös toista puolta ympäri. Sen kun vaan jatkaa Itäistä Pitkääkatua loppuun asti. Uusi asuinalue on ihan niin kuin mikä tahansa liian tiuhasti rakennettu Turun lähiö. Kallio on louhittu olemattomiin, möhkälemäiset uudistalot täyttävät rannan, ovat ihan ripinnan. Vaikka joki tarjoaa näköalan, en haluaisi nähdä naapuritalon asukkaiden aamupalapöytään. Enkä varsinkaan haluasi olla se, jonka aamupalaa katsellaan.

Nostokurjen yhteyteen on rakennettu ravintola (onneksi), odotettavissa on myös spa, ihan tien päässä on pieni hiekkaranta. En tiedä, voiko siinä uida. Toivottavasti se jotenkin saadaan liittymään tulevan span yhteyteen.

Täältä voi kävellä tuon pienen hiekkarannan sivuitse ihan päätyyn asti ja sieltä ympäri toista reittiä takaisin. Näkymät täältä puolen ovat kiehtovat. Suomen Joutsen illalla on vastaansanomaton.

Yökuva Suomen Joutsen
Suomen Joutsen heijastuu hienosti joen pintaan.

Jos lyhemmän tien haluaa, voi pujahtaa kallioon louhitun tien läpi suunnaten Wärtsilän tehdasrakennusten sivuitse takaisin.

Ei voi moittia. Turku tarjoaa mukavia kuntoilulenkkejä. Askeleita kertyy. Ensi viikolla aloitan mäkisemmissä maastoissa. Pitää tuottaa sydämelle töitä. Pallolaajennus jollakin tapaa vielä salpaa ajatuksia. Vähän pelottaa. Mutta aloitettava on. Varovasti.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Puheenaiheet Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään