Näin on. Viikko sitten yllättäen operaatiossa ja vieläkin väsyttää. Mitään ei jaksa eikä oikeastaan ihan heti mitään suurempaa voi puuhatakaan. Liikkeellä on kuitenkin oltava ja askeleita kerrytettävä. Pallojaajennuksen jälkeen on kuntoiltava mutta pikkuhiljaa. Aika matelee.
Elämä on. Tämä mökin talvimaisema on rauhallinen ja sitä katsellessa mieli lepää.
Muutamasta asiasta on ollut ajankuluksi:
TV:n taloremppa- ja sisustusohjelmat. Remppa vai muutto, Kiinteistöveljekset – Rempalla uuteen kotiin, Grand Designs – Unelma-asunnot, Rantataloa etsimässä, Unelma-asunnot auringon alla. Nämä nyt ihan vaan alkuun mainitakseni. Yksi on, mitä en jaksa: ökykiinteistövälittäjien käsikirjoitetut draamat New Yorkissa. Yök.
Voisin kuvitella, että kokkausohjelmista olisi viihdykkeeksi, mutta minua ne eivät kiinnosta.
TV-sarjoja voi seurata Areenan, Netflixin, HBO Nordicin ja C Moren verran. Rikoksia riittää. Minkä ihmeen takia suomalaisten sarjojen äänitys on niin kehnoa, että en kuule vuorosanoja?
Kun TV:tä tuijottaa, ajatus ei muualle livahda. Se mitä minulle tapahtui on pelottavaa.
Mitään omasta mielestäni älykästä en taida ihan vielä jaksaa. Kun TV:tä tuijottaa, ajatus ei muualle livahda. Se mitä minulle tapahtui on pelottavaa.
Kävelylenkit kahteen kertaan päivässä piristävät. Joka päivä enemmän askeleita ja hiukan vauhtiakin on lisättävä.
Seuraava haaste on porraskävely. Mutta se hiukan vielä odottaa. Pallojaajennuksen jälkeen on kuntoiltava mutta pikkuhiljaa.
Siivouksesta vastaa vielä hetken kotiprofessori. Suoraan sanottuna hän imuroi paljon huolellisemmin kuin minä.
Viikon muistettavin hetki oli joutua sairaalaan. Sepelvaltimotautini oli yksityisen sektorin tehokkuudella diagnosoitu joulukuussa ja lähete julkisen terveydenhuollon pakeille angiografiaan tehty. Tilanne kuitenkin yllätti. Jouduin akuutisti sairaalaan. Ammattitaito ja ihmisen kohtaaminen olivat kohdillaan. En ole laskenut, kuinka monta TV-sarjaa olen katsonut. Ne pelastivat odottamisen tylsyydeltä. Ja on niistä kotonakin ollut iloa.
Osastolle odottaessa maisemani oli tämä.
Sunnuntai
Rintatuntemukset saattoivat minut julkisen terveydenhuollon akuuttien palvelujen ääreen. Hyvin toimivatkin. Vaivani otettiin todesta ja jäin seurantaan. Odottavan aika on pitkä. Osastolle päästyäni sain ystävällisen vastaanoton lisäksi iltapalan. Paremmalta ei ole jogurtti ja karjalanpiirakka maistunut ikinä. Minut kytkettiin piuhoihin, jotka toimittivat sydänfilmiä hoitajien kansliaan.
Odotusvaiheessa oli maski päällä. Ennen osastolle siirtymistä otettiin korona-testi. Negatiivinen oli.
Maanantai
Odottelin angiografiaa. Tiesin, että aikaa voi kulua. Päivä oli pitkä. Kotiprofessorin toimittama iPad oli hyvä veto. Kun sain ”kevyen lounaan”, aavistelin, että toimenpide saattaa siirtyä seuraavaan päivään. Hätää ei ollut. Kipuun sain lääkettä ja asiantunteva henkilökunta oli äärellä.
Oma iPad helpotti ajankulua. En osaa sanoa, kuinka monta TV-sarjaa tuli nähtyä.
Pelotti.
Tiistai
Aamulla sain kuulla, että kohta mennään. Pelotti. Klo 11.00-12.00 olin toimenpiteessä. Kuulin ja näin kaiken. Ammattitaitoa koko salillinen. Pallolaajennus. Osastolla tulee itku. Hoitaja tuo nenäliinat ja on hetken vierellä. Sanoo, että taitaa helpotus olla iso, sen kun itket, hyvin kaikki meni. Vielä yö osastolla.
Kun angiogarafiasta ja pallolaajennuksesta oli selvitty, oli kahvin aika. Siinä sivussa keksi (oikeasti kaksi, ehdin nauttia toisen jo…)
Keskiviikko
Kotiin. Viikkoon en saa ajaa autoa. Enkä kantaa kauppakasseja. Uusia lääkkeitä. Vielä en oikein taida käsittää, kuinka iso juttu tämä oli. Mieli seuraa hitaasti mukana.
Torstai
Hirveä lumipyry. Ajettiin hoitamaan mummon ja vaarin kauppa-asiat. Kotiprofessori elementissään. Ei siis löydä kaupasta mitään. Mutta kurkottaa/noukkii/kantaa ohjeen saatuaan.
Järjestin kotona lääkekaapin uuteen uskoon.
Perjantai
Mummon ja vaarin kahvinkeitin on mennyt rikki. Ihmekös tuo, hinta oli ostettaessa 19,65. Uskaltauduin liikkeelle sen verran, että hankin uuden. Olikin tarjouksessa, 16,65. Kotiprofessori sanoi, että eikö hankittaisi kunnollista. Minä sanoin, että ei, koska muistisairas vaari ei opi uutta käyttämään. Hankimme ffp2 -maskit.Vein kiitossuklaata osatolle.
Lauantai
Veljen syntymäpäivä piti viettää yhdessä mummon ja vaarin kanssa. Ikään kuin tasavuosijuhlat, vaari 90 ja veli 60. Hiukan nenä vuoti ja aivastelin, siispä veimme paketin mummon ja vaarin pihalle, josta veli sen haki. Paketissa oli islantilaisneule.
Harmi. Jäi hyvä voileipäkakku ja täytekakku nauttimatta.
Sunnuntai
Vaalipäivä. Ehdokkaita katsellessani huomaan merkkaavani joka puolueen listasta ne, joilla ammatin tai luottamustehtävän suhteen voisi olla käsitystä soteasoissa ja edes hajua siitä, miten näin suurta asiaa hallinnoidaan. Aika lailla hämmentävä tulos. Lueskelen Suomen Sydänliiton ohjelehtistä. Selkeää ja hyvää asiaa.
Kolesterolin omahoito kannattaa. Ruokavalio, liikunta ja painonhallinta. Ja tietysti ikioma verenpainemittari.
Tiedätkö sinä oman kolesteroliarvosi? Liikutko tarpeeksi? Entä seuraatko verenpainettasi? Omahoito kannattaa.Kolesteroli kohdalleen ja verenpaine seurantaan.
Kolesterolin omahoito kannattaa. Ruokavalio, liikunta ja painonhallinta. Ja tietysti ikioma verenpainemittari.