Olen kesän lapsi. Osuin syntymään juhannusaattona.

Kun olin pieni, mentiin mökille, kun äidin ja isän loma alkoi ja siellä oltiin koko kesä. Alkuun sinne mentiin linja-autolla,  kasseja pakattiin kiireessä ja stressitaso nousi. Oli ehdittävä kyytiin. Mökki oli ja on edelleen saaressa, sinne soudettiin lahden yli. Kun pikkuveli oli mukana ensi kertaa, pudotin hänet rannan kivikkoon, kun noustiin veneestä laiturille. Hyvin on selvinnyt elämässään siitä huolimatta.

Kauppa-autolla käytiin tekemässä ostokset. Sinne soudettiin. Parasta oli, kun sai jäätelön. Viileyttä vaativat elintarvikkeet säilöttiin alkuun mökin alustaan kaivetussa kaivonrenkaassa.

Syntymäpäiväni tuntui aina osuvan  juhannusaattoon, en muista, milloin se alkoi ”siirtyä”. Varsinaista synttäriä ei ikään kuin vietetty, koska sukulaiset kokoontuivat juhannusta viettämään. Tai ainakin se tuntui siltä, että minua ei juhlittu. Oltiin yhdessä toki, koska sukulaisten mökit olivat samassa saaressa.

Vastapäisessä saaressa oli tanssilava ja haitarimusiikki kuului meille asti. Siellä muuten omat vanhempani kävivät aikoinaan tansseissa. Käsikäyttöinen lossi kulki mantereen ja lavan väliä.

Samaa mökkiä asutan edelleen. Nykyisin on tie perille ja käytössä vesiosuuskunnan palvelut sisällään pitävä uudismökki. Vanhaa mökkiä vaalitaan ja siinä nukutaan kuumin kesä. Uudismökin parvi on liian kuuma kesäkeleillä.

Ei vietetä syntymäpäivää kesäsydännä nykyisinkään. Ystävät ja sukulaiset ovat juhannuksen seutuvilla omissa riennoissaan. Kaikki tasavuotisbileet olen pitänyt kahta viikkoa ennen aikojaan. Vain siten saa lähimmät koolle.

Elämä on.

Terveisin EijaL