Päivät pääksytysten

Vanhemmiten aika muuttuu. Päivä lyhenee ja myös ympyrät pienenevät. Vastapäätä väliaikaisesti asustavia mummoa ja vaaria seuratessa sen huomaa. Olen ensimäistä kertaa aikuiselämässäni tekemisissä heidän kanssaan päivittäin. Tietyllä tavalla se on turvallista molemmin puolin. Vuosi sitten soitin joen toiselle puolelle ollaanko-hereillä-kuinka-voidaan-puhelun noin klo 10.00. Sovittiin joenrantatreffit, koska muualle ei voinut mennä. Vanhukset ohjattiin valtakunnan tasolla eristäytymään. Meillä sentään mentiin päivittäin ulos turvavälejä noudattaen. Kesällä päästiin mökillekin, ehdoksi mökkikäynneille asetettiin rinnetontilta poistuminen naapurien tasamaatontin kautta. Kiipeäminen olisi ollut liian rankkaa. Sehän onnistui. Mukavat mökkinaapurit meillä. Vaari pääsi omaan saunaankin mökillä. Vihtaa en osannut tehdä. Mummo sai tarkistaa kukkapenkit ja parhaimpina kertoina nyppi rikkaruohotkin, kun silmä vältti.

Nykyisin soitan tämän aamupuhelun klo 11.00.

Päivän ohjelma on melkoisen selkeä.  Aamutoimet on hoidettu puoleen päivään mennessä.

Varsinaista toiminta-aikaa jää klo 12.00-16.00. Siihen pyritään saamaan ulkoilua, mutta aina ei onnistu. Ruokailu tapahtuu klo 14.30-15.00 ja sen jälkeen levätään.  Päiväunen jälkeen ollaan kahvia vailla klo 18.00. Sitten katsotaan uutisia (joka kanavan) ja muuta TV-ohjelmaa, jos jotain katsottavaa tulee. Vielä pieni iltapalakin. Nukkumaan mennään noin klo 23.00, jos olen oikein ymmärtänyt.

Jos päivään pitää sopia esimerkiksi fysioterapiaan tai laboratorioon meno, sen tulee sijoittua klo 12.30-13.30 välille. Jos se on enemmän aamun puolella, menee yöunet, kun pitää herätä jo klo 7.00, jotta on valmiina lähtöön klo 9.45. Jos se taas on vasta klo 14.00 jälkeen, menee koko päivä hermoillessa, että sinnekin pitää mennä ja milloin sitten syödään. Kaikkeen pitää varata runsaasti aikaa. Hosuen tulee kinaa ihan kaikesta ja molemmille paha mieli.

Ruokakaupassa tai muissa kaupoissa (ylipäätänsä missään) ei ole käyty vuoteen.

Kun on kylmä, tuulee tai sataa, ei mennä ulos ollenkaan. Vaari käy aamupäivisin haistelemassa ilman pihalla roskispussia viedessään. Lajittelu on muuten upeasti hallussa.

Onneksi tämä väliaikaisasunto on rakenteeltaan sellainen, että sen ympäri voi kävellä. Pirkon kanssa (Pirkko on rollaattori) kertyy mummolle mukavasti askelia, tasapainoa ja askeltamista tulee harjoiteltua niinkin. Vaari taas tykkää kulkea ikkunasta toiseen, milloin on seurantakohteena takapihan puissa elävä naakkaparvi, milloin etupihan puolella näkyvä koululaisten ulkoiluryhmä. Erityiskohteena on väärin parkkeeratut autot.

Kun oikein kohdille osuu, voi todistaa, että saivat sakkoja!

Elämä on.

Terveisin EijaL