Parsapäivä päivistä pahin

Päästä mies kauppaan, niin mikä on seuraus? Löytyy kaikkea muuta kuin mitä oli listalla.

Kotiprofessorin vapaapäivä kulminoitui tilanteeseen, jossa nälkäisenä lenkin jälkeen kotiin tultuani näin ensisilmäyksellä, että nyt ei hyvät heilu. Jos jotain vähiten kaipaan, se on se, että minulle tuodaan tehtäväksi parsaa. Kauniisti aseteltu parsarivistö odotti keittiön työtasolla, vieressä parmankinkkua ohuina siivuina. Oikein oli resepti tulostettu pöydälle.

Oliko ostettu se mistä ko. henkilö vielä aamulla haaveili? Nimittäin aamukahvin jälkeen sovimme ihan muusta. Ryynimakkaraa oli toiveena ja sen kylkeen perunamuusia. Oli sentään makkarat ostettu, plussaa siitä. Muusia jäi eilisestä mummolle ja vaarille tehdystä. Helpolla siis olisin päässyt. – Mutta niitä ei kuulemma nyt tarvittu.

Minä kyllä tarvitsen. Pari parsanpötkylää ei minun nälkääni sammuta, vaikka ne kääritäänkin keittämisen jälkeen parmankinkkuun ja upotetaan uunivuokaan ruokakermaan. Uunissa sitten hautuvat hetken. Parmesanijuusto viimeistelee homman.

Olkoon tämän kerran, mietin. En ala huomautella. Yhdessä tehdään. Onhan kotona parsakattilakin.

Meillä syötiinkin sitten alkupalaksi parsaa ja sen päälle ryynärit muusin kanssa. Puolukkahillo viimeisteli annoksen. Myöntää pitää, että vain minä pystyin nauttimaan ryynimakkarasta. Kotiprofessori nautti itsensä parsoista kylläiseksi.

Seuraavan kauppareissun hoidan itse.

Elämä on

Terveisin Eija L