Retki lempikahvilaani

Mökkipuuhailua  parempaa ajanvietettä ei ole. Se on pelastanut monelta ikävältä hetkeltä, kun ei ole matkustella voinut eikä muutenkaan ihmisiä tavata.Mökillä on tilaa hengittää. Onneksi kesät ovat olleet hiukan vapaampia.Minulle kesä tarkoittaa myös mukavien kesäkahviloiden etsimistä. Voin pyöräillä, kävellä ja miksen mennä autollakin. Kesän lempikahvilani on nimittäin ihan lähellä. Kotoa sinne on noin 27 km, mutta mökiltä vain vaivaiset 1,2.

Varsinais-Suomen ytimessä, noin 25 km Turusta, Piikkiön Harvaluodon vanhan koulun mailla, sen entisessä navetassa sijaitsee mökkisaaren helmi, kesän eittämätön suosikkini, Kesäkahvila Lempi.

Ehdin jo keväällä huolestua, avaako Lempi tänä kesänä oviaan, kunnes selvisi, että kahville ja maailman ehkä parhaimpia korvapuusteja maistamaan pääsee kesällä viikonloppuisin. Lempin tarjottavat sopivat muuten vegaaneille.

Ihan parasta ovat itse tehdyt herkut. Kaikki. Paitsi että näyttävät kauniilta, maistuvat mainioilta. Ja mikä mukavinta, kahvi tarjoillaan hauskasti eriparisista kahvikupeista. Oma suosikkikuppini on ehdottomasti se ruusukuvioinen. Tassikin on eriparia, mukavasti ruusuja mutta erilaisia siinäkin. Voi siinä olla muitakin kukkia.

Kahville mennessä tuon kupin valinta on tärkeä  osa nautintoa. Korvapuustin valinta vasta on harras toimenpide, ainakin kun mukana on 9-vuotias seuralainen.

Tämän mökkikokin kesän on useasti pelastanut muiden äitien tekemä keittolounas.Lautanen on aina niin täysi, että hyvä, jos läikyttämättä pöytään asti pääsee.

Myynnissä on myös mökkisaaren paikallisyhdityksen, Harvaluotoseura ry:n painattamat T-paidat.

Silloin tällöin Lempissä on pieniä konsertteja ja parhaillaan myös hauskasti koottu miniatyyrinäyttely ”Pieniä saaria Harvaluodosta”. Ne on tehty Harvaluodon vanhan sahan alueelta löytyneistä, meren hienosti hiomista puista.

Lempissä ollaan mutkattomasti. Taustalla soi vieno hyvin valittu ja rauhaisa musiikki. Joskus jazzikin. Tulijaa tervehtii emäntä Mia Peltola ja näkyy isäntäkin, Marko puuhissaan. Tavallisimmin hän kulkee eestaas, tuo tullessaan ja vie mennessään. Aina hymyillään.

Voit istua sisällä, olla ulkona ja kahvittelun tai muun juomailun lomassa pistää pystyyn vaikka tikanheittokilpailun. Lempi on myös tyttärentyttäreni ”lemppa”. Näkyy olevan muidenkin lasten. Siellä riippukeinussa on natustettu useampi maukas korvapuusti ja jäätelö.

Ja miten mukavaa, kun saa taputtaa kahta kilttiä koiraa.

Onpa niin hienosti järjestetty saaressamme, että kun lähtee viemään mökin metalli- ja muovijätettä, samalla reissulla voi kahvitella. Nimittäin entisen koulun kentän laidalla on kotitalouksille tarkoitettu jätepiste. Ja siitä on vain muutama askel Lempiin.

Ei ihme, että meillä alkoi mökillä lajittelu pelata. Kesäretki lempikahvilaan. Suosittelen.

Elämä on.

Terveisin EijaL