Saanko esitellä

Päähenkilöt

Minä itse, uusissa ruuhkavuosissa. Eläkkeellä neljä vuotta, joista kolme ensimmäistä sujui juuri niin kuin olin suunnitellut. Rauhassa, ei aikatauluja. Neljäs vuosi muuttui niin kuin meillä kaikilla. Saimme tutustua koronaan.

Kotona menossa mukana eläkeiän saavuttanut, edelleen työelämässä oleva kotiprofessori.

Mummo ja vaari

Tämä 90-vuotias pariskunta on tottunut elämään itsenäisesti asiansa hoitaen. Pärjäävät, kun heitä on kaksi. Vaari henkeen ja vereen asti tee-se-itse-mies, jolta kaikki rakentaminen ja ylläpito on aina sujunut. Autoileekin vielä. Nyttemmin havaittavissa hienoista epävarmuutta toiminnoissa. Mummo siisti, tarkka, laskee kuukausimenot ruutupaperilla allekkain yhteen.  Pitää päiväkirjaa, että mitä on tehty, keitä tavattu. Tietää syntymäpäivät. Mummo on hennompi, liikkumisessa epävarmuutta ja pikkuapua tarvitaan pukeutumisessa. Vaari auttaa.

Maaliskuussa vuosi sitten itsenäinen elo päättyi. Ihan hallitustasolta tuli riskiryhmille ohjeet. Omatoimisuus jäi kävelyretkiin joen rannassa. Usein olin mukana, maski kasvoilla kolmen metrin päässä. Kauppa-asiat, pankki- ja  muut asioinnit siirtyivät minulle. Kontakteja piti välttää. Ja sama jatkuu. Käsiä pestään, samaan hissiin ei muiden kanssa, ihmisten kanssa ei jutella kuin kahden metrin päästä ja kun lottoa viedään, pitää olla maski kasvoilla.

Vuoden aikana pääsin selville monista asioista, jotka näin uhkana omatoimisuudelle.TV-huoneen sohvasta ei pääse ylös, kun se on niin matala. Siihen pinotaan tyynyjä ja kuvitellaan, että se on sitten korkeampi ja turvallinen. Sohvalla ja sen  parina olevalla TV-tuolilla on peite, joka suojaa huonekalun kangasta. Selvä turvallisuusuhka. Valuu lattialle. Kaikkien kalusteiden päällä on peite (kutsun räteiksi). Kaikki valuvat lattialle, jäävät helposti askeleen alle.

Pitkien neuvottelujen jälkeen saan poistaa keittiön maton, joka on sijoitettu niin, että kasaantuu ruokapöydän tuolin jalkoihin.

Mitään apuvälinettä ei haluta. Mattoja on lattialla, että lattia ei kulu (minun tulkintani). Lattia on vuodelta 1969. Kompastumisia sattuu, milloin on haavaa päässä, milloin käsivarressa. Mutta mattoja pidetään. Matot ovat pölyä imeviä ”itämaisia mattoja”.  Painavat niin, että niiden tuulettumaan saaminen on iso työ.

Pitkien neuvottelujen jälkeen saan poistaa keittiön maton, joka on sijoitettu niin, että kasaantuu ruokapöydän tuolin jalkoihin. Olohuoneen (aina pimeänä, vain vieraskäytössä) suuri matto saadaan käännettyä niin, että kulkureitti parvekkeelle vapautuu matosta. Aiemmin siinä oli paitsi tuo plyysimatto niin sen päällä räsymatto, joka suojasi sitä parempaa mattoa. Tätäkin neuvoteltiin viikkoja.

Eteisessä, pääkulkureitillä makuuhuoneesta WC-tilaan on kaksi erillistä mattoa. Tuplariski. Pimeänä öiseen aikaan. Niistä mummo ei luovu. Ihan en ymmärrä, mutta jotenkin kuvittelen, että matot edustavat jollakin tavalla hienostuneisuutta. Niitä siivousparvekkeella hakatessani (oikein, raivopäissäni hakatessani) totean, että omassa kodissani menisivät pihalla odottavaan roskalavaan. Ovat kaikkea muuta kuin turvalliset ja lisäksi paikoin jo melkoisen kuluneet.

Valoja pidetään päällä vain silloin kun tilassa ollaan. Kuljetaan pimeässä, hämärässä. Loppuvuodesta saan periksi sen verran, että alkavat pitää eteisessä yöllä valoa, jotta WC-reitti olisi turvallisempi. Makuuhuoneen sängynpäädyn kulkureitin matto poistetaan samaan aikaan. Neuvotteluja siitäkin ainakin kuukausi

Talossa ei voi asua. Että muutto on sitten tammikuussa 2021, heti vuoden vaihtumisen jälkeen.

Tiesimme jo alkuvuonna, että mummon ja vaarin taloyhtiöön tulee mittava julkisivuremppa. Talo huputetaan vuodeksi.  Aloitimme neuvottelut muutosta elo-syyskuussa. Listasimme mukaan otettavat (oma kahvinkeitin listan kärjessä) tarvikkeet. Kerta toisensa jälkeen katsoimme aikatauluja.

Ambulanssi kävi ainakin kahteen kertaan loppuvuoden aikana. Mummolle tuli käyttöön kävelykeppi ja juuri ennen vuodenvaihdetta hän sai tahdistimen. Samalla reissulla sairaalassa ohjattiin rollaattorin käyttöön. Onneksi. ”Pirkko” on kätevä apulainen, kunhan sitä muistaa pitää mukana.

Nyt mummo ja vaari asuvat kolmen askeleen päässä. Pääsen nopeasti paikalle, jos tarvetta ilmenee. Ambulanssi on käynyt jo kerran. Muutosta oli kulunut neljä päivää, kun apua todella tarvittiin.  Tällä kertaa vaari kompasteli ja kaatui ja meni tarkkailuun yhdeksi yöksi.

Uskoakseni minulle ja kotiprofessoerille tulee vaiherikas vuosi. Tällä haavaa on tarkoitus, että mummo ja vaari muuttavat omaan asuntoosa takaisin. Mutta vuosi pitkä aika. Ehtii sattua ja tapahtua.

Kerron niistä teille.

Terveisin

EijaL

PS

Tässä asunnossa ei ole mattoja. Kynnykset poistettiin. Asensimme neljä yövaloa. Niistä on tykätty.

Elämä on.