Mistä tiedät, tuleeko päivästäsi hyvä?

Aamuisin ei juurikaan kannata nousta ellei mieleen tule edes yhtä hyvää asiaa. Mistä sinä tiedät tulevan päiväsi suunnan?

Varmoja merkkejä itselleni (oli sitten arki tai viikonloppu) ovat ainakin seuraavat:

Aurinko paistaa heti aamusta. Kukkakimppu loistaa sen säteiden myötä.

Herään ihan hiljakseen itsekseni, en herätä vieressä nukkujaa.

Tajuan nukkuneeni ihan jopa 6 tuntia ilman heräämistä välillä.

Aamukahvi omassa rauhassa päivän lehden äärellä. Keitän kotiprofessorille sitten uudet kahvit.

On kiva valita, mihin kaupunkiin aamulla menisi (kahvilaatuja on kaapissa eri kaupunkien nimillä).

Islantilaisen neuleen tasajakolaskelma on valmis. Kyllä otti lujille, mutta kannatti.

Olen yksin kotona ainakin aamupäivän. Joskus niin on hyvä.

Allakassa ei ole mitään merkintää. Sopii toivoa, että niin pysyykin. Voi lähteä kävelylle ihan rauhassa.

Kävelyllä otetut kuvat onnistuvat juuri niin kuin toivoin.

Koti on siistinä.

Parvekkeen kaiteelle heitetyt sohvan filtit tuoksuvat tuuletuksen jälkeen raikkailta.

Puhelimesta kuuluu whatsapp-hälytys. Tyttärentytär laittaa ääniviestin, ”Tänään meen kympiksi kouluun”.

Mahdollistaa viestittelyn. Vaihdetaan kuulumisia milloin mistäkin. Tärkeää molemmille.

Mitä tästä opin?

Näinä poikkeusaikoina aamuisin suoritettu hyvien asioiden listaus tepsii pienestikin orastavaan virusahdistukseen.

Tietoisuusharjoitus likimain.

Elämä on.

Terveisin

Eija L