TTK sopii kaikenikäisille

Meillä oli tähän valmistauduttu pitempään. Pari viikkoa ennen H-hetkeä mummo totesi, että kohta ne alkaa  ne tanssit. On sunnuntai-iltoihin jotain kivaa odotettavaa.Kieltämättä minäkin odotin. TTK on syksyn sunnuntai-iltojen ilo. TTK-kiinnostaa vanhuksia  ja hiukan nuorempiakin.  Musiikki, orkesterin vakiokoonpano, puvustus, hiukset, meikit  ja  tietysti itse tanssi ja osallistujien kehittymisen seuranta. Maanantaina kauppareissulla asia tuli esille.

No katsoitteko tansseja?

Minä katsoin, mutta en tykännyt, oli välitön tuomio. Yleensä mummo on aina tykännyt. Oli huono musiikki. Eikä yhtään kivaa naisoppilasta. Oletukseni on, että mummo ei tunnistanut heitä, enpä yhtä lukuunottamatta minäkään. Että nyt ei ollut kiva.

No jos se vaan tuntuu, kun oli ensimmäinen jakso. Yritän lohduttaa.

Osa iloa on osallistujien arviointi

Ja mikä sen naisen  nimi nyt on, se joka nyt oli siinä esittämässä ne parit, niin sen puku oli kauhea. Oli helppo myötäillä. Hetken luulin mummon siirtyvän jo seuraaavaan arvioitavaan, mutta aihe jatkuu.

Vakokin näkyi liian pitkälle.

Olin ajaa vastaantulevien kaistalle. Kyllä kohta 92-vuotias nainen tietää.

Ja mikä sen nimi nyt olikaan, joka haastattelee, kun niitä pisteitä annetaan. Siitä en tykännyt edes silloin kun se tanssi. Tähän en osaa keksiä syytä.

Ja en kyllä ymmärrä, että miten siellä on mukana ihminen, joka on kuuro. Miten kuuro voi osata tanssia. Selitän, minkä osaan.

Alan jo toivoa, että olisimme kaupan parkissa.

Mutta loppuhuipennus on vielä tulossa.

Minun pitää nyt kertoa, mitä illalla tapahtui. Kun minä katsoin tansseja, niin en ehtinyt keittää puuroa. Sitähän siis keitetään (sekoitellaan ja vahditaan, että ei pala pohjaan). Vaari alkoi itse lämmittää päiväruualta jäänyttä pannukakkua. Hän laittoi hellan levyn päälle, otti keittiöserlarullasta palasen, laittoi sen kuumalle levylle ja sen päälle pannarinpalan.

Olin sanaton. Ei olisi minulle tullut mieleen tätä pelätä. Muistisairas on kekseliäs. Tulipalovaara on ilmeinen.

Mikro on kahden askeleen päässä. Mutta muistisairas vaari ei sitä oivalla käyttää.

Lienee selvää, että mummon ja vaarin kauppareissun aikana teen autossa toimistotöitä. Laitan vaarin lääkärille e-asioinnin kautta viestin. Nyt tarvitaan arvio lääkityksen mahdollisesta lisäämisestä. Sitten googlaan aihetta ”palohälytin” ja päätän hankkia niitä useamman.

TTK on syksyn sunnuntai-iltojen ilo. Tulipalovaara. Aikamoinen combo. Näin ne tilanteet muuttuvat.

Elämä on.

Terveisin EijaL