Uutta kohti

Mummo ja vaari pääsivät omaan kotiinsa. Muuttopäivää oli hartaasti odotettu ja tavaroita pakattu. Ihan tavoistaan poiketen hyväksyivät muuttofirman, jonka kaksi ammattitaitoista reipasta työntekijää hoitivat nämä alle pienen yksiön tavarat joen yli.

Omassa kodissa tehtiin 4,5  tuntia töitä, jotta kaikki saatiin edes suunnilleen omille paikoilleen. Välillä syötiin valmiiksi tehty hernekeitto ja pannaria.

Muutto on iso asia, vaikka muutettiin takaisin omaan kotiin. Stressiä pukkkaa niin avustajalle kuin muuttaneillekin. Vanhuksille saattaa ilmetä orientaatiopulmia,etenkin jos on muistisairaus, niin kuin on vaarilla.

Aluksi pohdittiin mm seuraavia asioita:

Vaari ei enää muistanut, missä siivoustarvikkeet säilötään ja missä pölynimurin paikka on. – Ja hän on se, joka pölynimuria käyttää. Oma pölynimuri oli ollut matkassa mukana.

Löytyi sitten (kuinka niitä riittää?) jälleen kerran yksi avain, jota vaari ei tunnistanut. Sitä ihmeteltiin. Että jos joku löytää sen…

Jäi juuri se oikea kahvipurkki vielä sijaisasunnon kaappiin. Kahvia oli vaikea valmistaa, kun oli väärä purkki. Kotona niitä oli jo kaksi, kummassakin kahvia. Vaari oikein soitti ja pyysi tuomaan oikean purkin kotiin.

Mummo ei muistanut, miten pesukonetta käytetään, kun oli vuoden käyttänyt ”lainakonetta”. Ohjekin oli hävinnyt, vaikka mummo yleensä säilöö kaiken. Kirjaa tarkasti hankinnan päivämäärän ohjekirjaseen. Nyt piti minun pinnistää ja ohjata pyykinpesua.

Vuosi on pitkä aika. Ehtii sopeutua uusiin ympyröihin. Ja oli niin turvallista, kun välimatka oli 3 askelta. Nyt on mentävä joen yli.

Pitää toivoa, että nyt pärjätään. Ainakin kynnykset on poistettu ja kylpyhuoneen kahva asennettu.

Elämä on.

Terveisin EijaL