Vanhusten omahoito ei aina toimi

Olen ollut aika levollinen vanhustenhoidossa, koska mummon ja vaarin tilanne on jokseenkin pelittänyt. Jokseenkin. Mummo muistaa ja vaari on se, joka muistisairaudestaan huolimatta pystyy auttamaan mummoa suihkussa ja vaatteet päälle. Tänään sain hyvän opetuksen siitä, miten tarkkana on oltava. Vanhustenhoidossa tulee omahoitoa seurata. Ei riitä, että kysyy. On mentävä juurille.

Olimme lähdössä mummon jumppaan. Jumpan aikana olen suunnitellut meneväni hoitamaan mummon ja vaarin kauppa-asiat. Vaan miten kävi?

Kummallisella tavalla mummo huohotti istuessaan ja puhuessakin näytti hengästyvän. Olin sitä hiukan jo aiemmin pohtinut, mutta paino oli pysynyt hyvin samana jo pitempään eli en huolestunut.

Valvonta ei ole hauskaa – ei valvojalle eikä valvonnan kohteena olevalle

Sinä huohotat, oletko huomannut. Kysyessäni menen katsomaan omahoitovihkoon, jossa on säntillisesti kirjattuna verenpaine ja paino kerran viikossa. Paineet ihan kohtuulliset ja paino siististi 53 kg.

Milloin sinä viimeksi olet punninnut itsesi, onko se tämä 20.8.?

Ei, kun en muista.

Mutta tässä on merkattu 20.8. 53 kiloa.

Niin, minä olen sen vaan siihen kirjoittanut, koska se on niin kauan ollut se 53 kiloa.

Jaha, tiedätkö, että nyt taitaa olla niin, että sinulle on kehittynyt sama tilanne kuin kaksi vuotta sitten. Että on nestettä keuhkoissa, insuffisienssi.

Kaivan esille iPadin ja menen e-asiointiin, laadin viestin lääkärille ja lähdemme jumppaan, joka sijaitsee terveysasemalla, siinä samassa, jossa mummon oma lääkäri toimiin.

Kun saan mummon jumppaan, menen lasiluukulle ja kerron asiani. Että onko kyseinen lääkäri työssä. Onneksi oli. Näppärä toimihenkilö luukulla laittaa lisäviestit ja puolessa tunnissa on hoito-ohjeet saatu e-asioinnin viestivalikkoon.

Kotiin päästyä kerrataan tilanne: lääkettä lisätään ja painoa seurataan päivittäin, kunnes nähdään, että koheneeko tilanne.

Teen heille ruuan ja lähden sille suunnitellulle kauppareissulle. Sen verran olin kiihtyneessä mielentilassa, että unohdin kananmunat, puolukkahillon ja kinkkuleikkeen.

Vien huomenna.

Mitä opittiin: Vanhustenhoidossa tulee omahoitoa seurata. Ei riitä, että kysyy. On mentävä juurille. Oli niin tai näin, aina tulee yllätyksiä.

Elämä on.

Terveisin EijaL