Viisi kirjaa, joista en luovu

Viisi kirjaa, joista en luovu. Jos saisin jättää kirjahyllyyni vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat? Tartuin ajatukseen selatessani mummolle tulevaa aikakausilehteä, jossa toimituksen väki listasi kukin viisi kirjaa, joista ei luovu. Kykeneekö kirjoista ylipäätään luopumaan? Tosi vaikea tehtävä, ellei ole tehnyt tuplahankintaa. Lehdessä olleet listat näyttivät sisältävän ylevän maailmankirjallisuuden sijasta enemmän muistoja ja linkkejä omaan elämäntilanteeseen, hetkiin ja asioihin, joita haluaa muistaa. Niinpä tartuin ideaan.

Tässä ovat minun viisi ”merkkiteostani”

Eeva Kilpi: Ihmisen ääni (1976)

Ihminen puhuu ihmiselle. Kannanottoja, toiveita, ahdistusta, iloa, rakkautta, surua.

Tiina Pystynen: Leskikuningattaren muistelmat (1993).

Pysähdytti. Kirjailijan surutyö ja kuvaus selviämisestä puolison itsemurhan jälkeen. Upeaa Pystysen oma kuvitus.

Ei niitä välttämättä lueta uudelleen, niitä selaillaan ja muistellaan tapahtuneita, ihmisiä.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (1968).

Näkymä historiaan. Karua kertomaa. Antaa perspektiiviä elämään.

Alli Oksanen, Liisi Harmio: Maija keittää kotona (1958)

Joka naisen ”niksikirja”,  johon aina palaan. Hyllyssäni jo 40 vuotta. Perusruokaohjeet pelittävät.

Mikko Laaksonen (2017): Arjen rakentamista Turussa Arkkitehtuuria 1940- ja 1950-luvuilta

Mielenkiintoinen näkymä kaupungin rakentumisen historiaan. Oma talomme ja mäkemme löytyy sen sivuilta. Isoäitini oli kantamassa sementtiä rakennusmiehille.

Siispä:  Jos sinä saisit jättää kirjahyllyysi vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat?

Elämä on.

Terveisin EijaL

PS Luopumisesta vielä: kerrostalomme ala-aulassa on pieni ”ota tästä” -laatikko. Vein sinne Hildurin, josta luopuminen oli todella helppoa. Sen seurana oli yksi tuplahankinta. Molemmat olivat tipotiessään kun tulin kauppareissulta kotiin.