You never know how strong you are…
until being strong is the only choice you have

Tiedättekö sen tunteen? Sen tunteen, kun aamulla herätessäsi ensimmäinen ajatuksesi on koska pääset takaisin nukkumaan? Tämä väsymys ei vaan tunnu loppuvan, vaikka mitä teen. Todella turhauttavaa.

Tänä aamuna työmatkalla astuin kahteen syvään vesilätäkköön. Normaalisti tämä olisi täysin pilannut päiväni, ja olisin siitä paasannut ja valittanut pitkälle iltapäivään asti. Nyt en tiedä, eikö tapahtuma haitannut minua, vai enkö vain välitä enää.

Yritän joka päivältä löytää jotain positiivista.. Eiliseltä olen ylpeä, että maanantaiväsymyksestä huolimatta jaksoin mennä töiden jälkeen salille.

Ensimmäisenä harjoituksenasi pyri parin seuraavan päivän aikana huomaamaan arjen pienet tapahtumat tai vastoinkäymiset, jotka tuottavat harmitusta.

Pohdi:

• Miksi nämä tilanteet aiheuttavat harmitusta?
• Missä määrin ne kuormittavat arkea?
• Voisiko mielestäsi asialle tehdä jotakin?

—

Jotenkin minusta tuntuu joskus, että pienet vastoinkäymiset harmittavat minua huomattavasti enemmän kuin normaaleja ihmisiä. En tiedä miksi, mutta esimerkiksi kaupassa käydessäni, mielessäni hakkaan ihmisiä pesäpallomailalla takaraivoon, jos he kävelevät hitaasti edessäni. Sisälläni kiehuu, jos joku kaivaa bussikortin laukusta vasta siinä vaiheessa kun astuu bussiin sisälle (yleensä kortti on vielä hukassa matkalaukun kokoisen kassin pohjalla). Lista on loputon.. 

Mutta miksi nämä tilanteet aiheuttavat harmitusta? No varmaan siksi, kun ne hidastavat minun tekemistä ja menemistä. Huomaan kyllä, että useimmiten ylireagoin tämmoisiin tilanteisiin, mutta en kuitenkaan osaa olla reagoimatta. ärsyttää vaan niin suunnattomasti ihmisten tyhmyys ja hitaus ja ajattelemattomuus.

Arjen kuormitus näillä tilanteilla on iso. En yleensä pysty keskittymään mihinkään muuhun, kuin siihen ärsytykseen. Saattaa koko päivä mennä kokonaan pilalle, kun ajattelen vain miten paljon joku asia minua ärsytti aamulla bussimatkalla töihin. 

Olen yrittänyt muuttaa ajatteluani, laskea kymmeneen jos tuntuu, että joku asia alkaa vituttamaan. Mutta en ole vielä keksinyt keinoa, jolla pääsisin tästa ajattelumallista eroon. Ehdotuksia? 

Yritän jokapäivä keksiä edes yhden postitiivisen asian… Tänään korkkasin syksyn ensimmäisen glögimukillisen <3 Inhoan syksyä, sen pimeyttä ja sitä tietoa, että talvi on tulossa. Mutta glögi tekee siitä vähän siedettävämmän.