Elämä kantaa

Pitkästä aikaa palasin viime viikon lopulla töihin. Kyllä teki hyvää saada olla aikuisten maailmassa, työn imussa. Tehtävää riittikin kuukauden sairausloman jälkeen. Muistin jopa antaa itselleni aikaa päästä kiinni normaaliin työrytmiini. Neljä työpäivää aherrettuani sopivan verkkaiseen totuttelutahtiin, olen ollut vapaalla pari päivää.

Pitkän sairauslomani aikana tekemäni oivallukset omasta elämästäni kantavat vielä pitkään. Olen jo puhunut esimiehelleni työmääräni vähentämisestä edelleen vain puolikkaaksi, jolloin pystyisin tekemään haluamiani keikkatöitä muualle. Lisäksi olen tutkinut sijaisvanhemmuutta teoriassa, sydämeni tietää jo että se on oikea tie. Haluan jatkaa oman elämäni kehittämistä siihen suuntaan, että se tuntuu todellakin omalta elämältäni, ei kenenkään muun. Onneksi mieheni tukee minua tässä täysin. Hän on varmasti huomannut muutoksen minussa, joka alkoi jo silloin kun muutimme tänne ”maalle”.

Elämä kantaa, kun uskaltaa ensin unelmoida ja toteuttaa näitä unelmia.