Elämä on varjoa ja valoa

Minunkin elämäni on ollut viimeaikoina valoa ja varjoa. Enemmän varjoa kuin valoa. Mutta on siellä niitä valonhetkiäkin ollut. Parina viime viikkona, mieli on ollut kovalla koetuksella. Rakas kissani sairastui ja huoli lemmikistä vei hetkeksi ilon. Eläinlääkärin luona ravattiin kahdesti ( maksoi melkein tonnin ) ja huonon olon syyksi paljastuivat struviittikiteet, joita sitten alettiin parantaa ruokavaliolla ja ensin lääkityksellä. No, kissahan ei ruokavaliosta pidä, hän pitää nimenomaan hyytelössä olevista ruokapaloista. Ja noissa eläinlääkäriruoissa ei ole kuin kastikkeessa olevia. Kissa myös stressasi antibioottikuuria, koska minun oli melkein pakotettava pilleri kisun kurkusta alas. Kuuden päivän jälkeen, kuuri loppui ja nyt kissa syö jo melkein kaiken ruoan.

Josta päästäänkin aasinsillan kautta ( jos nyt ei niin hyvän ), postauksen aiheeseen. Eli joihinkin suosikkeihini.

Aloitetaan vaikka ihonhoidollisesti. Anteeksi kuvattavan tuotteen sottaisuus. Mutta, kasvorasva/päivävoide on Ziajan Vuohenmaitopäivävoide. En ole käyttänyt tätä kovin pitkään ja nyt on tullut vielä viikon tauko käytössä, mutta pidän tuotteen koostumuksesta. Ei ole liian rasvainen ja imeytyy hyvin kasvojen ihoon. Tuloksia en ole vielä huomannut, koska kasvojeni iho on vieläkin kuiva joissain kohdin.

Seuraavat kaksi kuvaa ovat harrastuksiini liittyen. Minun piti jo syyskuussa postata juttu neulomiseni tuloksesta. Mutta neulos meni pieleen. Ei kahdesti vaan peräti kolmasti. Ensin tajusin, että en osannutkaan neuloa nurjaa silmukkaa. No, pura sitten koko pitkä neulos. Toisella kertaa olin jo ehtinyt kavennuksiin asti. Siinä olisi pitänyt kavennuskerroksien välissä neuloa kierros oikeaa neuletta. Jonka unohdin. Pura melkein valmis neule. Kolmannella kerralla havaitsin että olin jotenkin pudottanut pari silmukkaa, mutten ollut havainnut sitä ja neulonut vaan menemään eteenpäin. Pura melkein valmis neule taas. Nyt olen neulonut jälleen samaa sukkaa. Se on vielä ehjä, mutta en postaa niistä kuvia ennen kuin ne ovat valmiit. Mutta olen silti tilannut lankoja. Ja pidän tuon alimmaisen kuvan alimmaisen kerän langan tuoksusta. Kyllä, se on se lanka, jolla aloin neulomaan beanie-pipoa. Se on palannut alkuperäiseen muotoonsa, keräksi. Mutta siitä tulee jossain vaiheessa silti jotain.

Koska olen nyt siis kokopäivä töissä, huomasin että minulla onkin yhtäkkiä enemmän rahaa. Joten ostin kirjasarjan, joka minulla on jo suomeksi. Tämä on siis englanniksi. Harry Potter. Lohtukirjasarjani. Ja tupani väreissä. Puuskupuh eli Hufflepuff. Ja olen nauttinut tämän koko möhkäleen estetiikasta. Kannet ovat joka osassa erilaiset, niistä löytyy kaikkea kivaa. Ja kirjoissa on vielä aina jotain pientä ekstraa mitä suomennoksissa ei ole.

Seuraaviin kuviin varoitus! Kolmas kuva alemmas esittää, noh, luurankoa!

Loput kuvat sitten ovatkin kaikkien aikojen suosikki korttejani. Harrastan siis Postcrossingia ( www.postcrossing.com ) ja nämä ovat tulleet ympäri maailmaa, niinä vuosina jolloin olen harrastanut crossausta.

Ensimmäisestä kortista ylhäällä, pidän sen vuoksi, koska myös lukeminen on harrastukseni. Enää en ehdi lukea niin paljon kuin tahtoisin, mutta lasken sen silti harrastuksiini kuuluvaksi.

Toisesta kortista pidän, koska se on jotenkin niin symppis. En tiedä mitä se tarkalleen esittää, mutta olkoon se sitten vaikka korttimenninkäinen tai maahinen.

Kolmas kortti on aika rujo ja sitä sen kuuluukin olla. Kortin lähettäjä kertoi kortissaan sen aiheen liittyvän Dia de los Muertosiin eli meksikolaiseen ja latinalais Amerikkalaiseen Kuolleiden päivään. Sitä vietetään 1-2 päivä marraskuuta.

Kaksi seuraavaa korttia ovat suosikkisarjaani Blue Cat ja niiden taiteilija on Irina Zeniuk.

Ja viimeinen kortti on suosikkini sen vuoksi, koska pidän ilmapalloista. Kortissa on saksalainen teksti loslassen ja se tarkoittaa mm. vapauttaa, päästää irti.

Iltaisin, istuessani sohvalla, olen myös kuunnellut loputtomasti ASMRää —-> https://www.youtube.com/@kiki-asmr Varsinkin tuolla. Suosikkeihini on lukeutunut nykyään tuollainen kollaasien tekemiseen liittyvät äänet. Ne rauhoittavat ja lohduttavat jollain tapaa.

Huh, tulipas siitä pitkä postaus. Mutta, lukekoon kuka lukee. Nähdään taas.