Kirjalistalta, jonka tein viikko tai pari ( ehkä ) sitten, olen saanut jo luetuksi kaksi kirjaa.

Siri Hustvedin Säihkyvä maailma ja Pauliina Rauhalan Synninkantajat.

Hustved oli minulle uusi tuttavuus, en ole hänen tuotantoaan aikaisemmin lukenut. Säihkyvä maailma itsessään ei ollut mikään lukuelämys. Se oli, paremman sanan ja kuvailun puutteessa, omituinen. Kirja kertoi taiteilija ja taideharrastaja Harriet ”Harry” Burdenin tarinan nuoresta, taidemaailmassa hyljitystä naisesta, Felix Lordin vaimoksi ja edelleen vanhaksi, edelleen taidemaailmassa naisena hyljeksitystä naisesta, joka käytti kolmea miestä naamioina, saadakseen taiteelleen huomiota.

Pauliina Rauhalan Taivaslaulun olin jo aikaisemmin lukenut, joten hänen tuotantonsa ei ollut uusi tuttavuus. Synninkantajat kertoo Pohjois-Pohjanmaalaisen sisäänpäin kääntyvän Kylän ja varsinkin sen asukkaiden tarinaa 70-luvulla. Tarinan teema on usko ja uskonnollisuus ja hahmoina mm. naisvihamielinen miespuolinen erään uskontokunnan johtohahmo ja tämän sukulaisia. Heti alussa kävi itselle selväksi, että vaikka tarina itsessään oli kauniisti kirjoitettu, vihasin tuota johtohahmoa ja tarinan edetessä olisin moneen kertaan tahtonut hypätä kirjaan sisälle ja käydä vähän ”juttelemassa” tuon johtohahmon kanssa.