10 jouluista asiaa minusta

Nappasin tämänkin haasteen Minnan eli Minniksen blogista. En kuulu hänen bloggaajarinkiin, mutta otin sen vaan koska kuulosti niin kivalta. Ja koska minulla on juuri tällä hetkellä menossa kirjoituskilpailu, joka loppuu marraskuun lopulla eikä mitään kirjoittamista. Taisteluväsymystä selvästi ilmassa, vaikka tämä kuukausi ei muutenkaan ole ollut se kaikkein parhain sanallisesti tai inspiraatiolillisesti. On ollut päiviä, jolloin on ollut aivan pakko vain vääntämällä vääntää sanoja kokoon että saisi ensiksikin päivän sanamäärä tavoitteen täyteen ja toiseksi koko kuukauden sanamäärä tavoitteen kokoon. Joten jos tämä postaus tuntuu vähän ylipitkältä tai siellä on höpöhöpöäkin seassa, se on vain tämän kirjoituskuukauden tai kirjoituskilpailukuukauden vika. Tai jos on toistoa myös postauksessa, kääntäkää syyttävä sormenne marraskuuta kohti. Mutta ajattelin siis kokeilla josko saisi näillä kymmenellä kohdalla 1667 sanaa kokoon, koska se on päivittäinen sanamäärä tavoite. Tiukkaa se tosin voi tehdä suomeksi, koska suomi nyt vaan ei ole mikään sanainen kieli. Englanti olisi, mutta en nyt englanniksi tahdo kirjoittaa. Vaikka englanti olisi kuinka helpompi saada kokoon. Kaksikymmen kohtainen postaus jonka viimeeksi postasin oli helpompi tehdä koska kohtia oli enemmän, se tarkoitti sitä että sanoja tarvitsi saada kokoon vähemmän per kohta.

1. Jos kysytään joulu väriä, se on minulle neljää väriä. Se on joulukuusen vihreää, vaikka meillä ei vanhempien kotona enää ole joulukuusta ollut moniin vuosiin, koska on ollut kaikenlaisia eläimiä ( kissoja ja koiria ) jotka ovat joko yrittäneet kiivetä siihen juhlalliseen puuhun, kaataa sen, pudotella ja vedellä kuusen koristeen huitsin nevadaan tai kun koirat ovat olleet kysymyksessä, senhän tietää mitä sieltä voi olla tulossa. Eli ehkä kenties on yritetty pissiä sen kuusen runkoa vasten. Ja sitten vielä se että puuhun on myös helppo häätää se kissa. Joulu on myös tonttulakin punainen minulle. Jotenkin se punainen väri sellaisessa jouluhörsötyksessä joka kiedotaan siihen puuhun ympärille tai siis sen oksille, on kaunis. Vaikka oma tonttulakki jonka ostin viime vuonna paikallisesta, onkin sellainen enemmän violettiin vivahtava, on sekin punainen silti. Diskotonttu. Lisäksi joulu on minulle kultainen. Sekin on meidän perheessä perinteinen hörsön väri. Ja se sopii hyvin vihreän ja punaisen kanssa yhteen. Neljäs joulun must väri on minulle se hopeinen. Nuo neljä väriä sopivat niin hyvin yhteen. Ei toki siis enää kuusessa mutta koristelemme niillä hörsöillä sitten kodin.

2. Jouluruokiimme kuuluvat perinteisesti kinkku, laatikot (eli porkkanalaatikko, lanttulaatikko ja maksalaatikko ), keitetyt perunat, herneet, kastike (siitä kinkusta pellille valunut liemi siis ), kylmät leikkeleet ja juustot, kalat (mahdollisesti kylmäsavulohi tai graavilohi sekä savustettu kala, siika tai jotain semmoista ) sekä salaatit eli perunasalaatti, italiansalaatti ja punajuurisalaatti. Punajuurisalaattia tosin meillä ei syö kovinkaan moni, mutta sellainen yksi rasia siis riittää, muita salaatteja syö usempi. Aattoaamu aloitetaan riisipuurolla johon saa sen voisilmän laittaa sekä kanelia ja sokeria. Itse laitan myös maitoa jäähdyttämään puuroa. En kauheasti pidä riisipuurosta, mutta koska olen kasvanut siihen, että sitä syödään jouluaamuna, olen sitä sitten oppinut iän myötä syömään. Ei se enää mitenkään pahaa ole ja luulen, että se ei tykkääminen on vain johtunut aikaisemmin vain siitä, että sitä on niin sanotusti ollut melkein syötävä ( ei sitä nyt pakotettu, mutta perinne ) niin se on vain tuntunut jotenkin kököltä. Ja enää en ehkä edes osaisi kuvitella jouluaattoaamua ilman sitä puuroa. Silloin saa sen puuron lisäksi palan vastapaistettua kinkkua. Maistopalan. Mitään soppia meillä ei ole sen puuron kanssa koskaan ollut.

3. Minulle itselleni joulu ilman juuri noita lueteltuja ei olisi joulu. Lisäksi jouluumme kuuluu ne makeat herkut. Joulu ilman niitä makeitakin herkkuja ei olisi mitään. Koska rakastan leipomista, meillä aloitetaan joulun leipomukset jo tarpeeksi ajoissa. Ja myös sen vuoksi aloitetaan ajoissa, että koska olen töissä, ei minulle tulisi liian paljon hommaa yhdelle päivälle. Pääsen niin myöhään töistä, että jos niitä olisi monia leipomuksia tehtävä päivässä, se ei vain olisi inhimillistä. Leivomme joulupiparit yleensä ensimmäisenä, koska minä teen aina itse taikinan. Kaupan taikinat vaan eivät ole pipareissa meidän mielestä hyviä. Piparit säilyvät koska ovat kuivatavaroita, mutta taikinan on hyvä levätä yön yli ennen kuin piparit voi painella ja paistaa. Kakkuja leivotaan yleensä kolmea laatua ja ehkä sitten joku yllätyskokeilu vielä päälle. Meillä leivotaan Tiikerikakkuja, Maijan maustekakkuja ja taatelikakkuja. Ei montaa kappaletta tietenkään. Oma bravuurini on taatelikakku joka tosin on hyvää pelkkänä taikinanakin. Ja kakkujen on hyvä myös hieman ”seisoa” ja ne voi pakastaa. Viimeisenä leivotaan torttuja, kaupan taikinasta joka se on sitten ihan maistuvaa. Ja koska lehtitaikinan tai voitaikinan teko itse on niin vaivalloista kaulimisineen ja kääntämisineen.

4. Joulussa on parasta se kiireettömyyden tuntu ja over all jouluinen tunnelma. Se syntyy siitä kun on aluksi syöty se puuro perheen kesken. Jonka jälkeen on kahvi ja joku pieni jouluherkku ( pipari jne..). Sitten vain oleillaan kunnes laitetaan televisio auki ja katsellaan tai kuunnellaan se legendaarinen Turun joulurauhan julistus. Tähän voisi lisätä sen että ilman tuotakin perinnettä joulu ei olisi mitään. Kun rauha on julistettu sieltä Suomen Turusta ( joka sekin huvittaa tuo muoto, aina pistetään että Suomen Turusta ), sitä vaan löhöilee, lukee kirjaa tai katselee televisiota. Iltapäivällä aletaan laitella ruokia tarjolle, syödään rauhassa jouluruokaa jonka jälkeen jaetaan mahdolliset lahjat. Viime vuosina oma jouluni on huipentunut siihen, kun olen illan jo pimettyä polkenut omalle asunnolleni ja katsellut Raskasta Joulua taltioinnin lemmikin kanssa. Siinä pimeässä illassa läpi hiljentyneen kylän polkeminen on kyllä mahtavaa. Ihmiset ovat jo omissa kodeissaan, ketään ei oikeastaan ole enää liikkeellä. On aivan hiljaista. Tänä vuonna tosin saattaa oma perinteeni katketa, jos kiertuetta ei saa taltioitua, järjestävän firman mentyä konkurssiin. Yksi kiertueen keikka on jo peruttu.

5. Tähän kohtaan voisin laittaa vähän juttua itselleni mieluisista joululauluista. Vuodesta 2020, itselleni tärkeäksi tullut joululaulu on Antti Tuiskun Joulun tähti. Tämä johtuu laulun sanoituksesta ”Ei valtaa eikä loistoa vaan läheisyyden muistoja, mä kaipaan sua….” Tätä laulua kuuntelin ja mietin paljon, vuoden 2019 jouluna, jolloin molemmat jos poisnukkuneet kissavanhukseni olivat jo sairaita. Tämän soidessa nousevat aina kyyneleet silmiin. Vesku Loirin Tonttu on myös yksi lempikappaleistani. Viime vuosina näihin on lukeutunut myös Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan. Yleensä olen aloittanut joulunodotuksen ensimmäisenä adventtina kuuntelemalla Whamin Last Christmasin. Tänä vuonna täytyy myöntää, että aloitin sen jo muistaakseni lokakuun lopussa kun oli aivan pakko kuunnella juuri Raskasta joulua kiertueelta taltioitu kappale Julen är här. Jouluyö juhlayö on myös sellainen josta pidän. Oikeastaan lähes kaikki vanhemmat kappaleet on kauniita vaikka ne ovatkin melko synkeitä. Itse en voisi edes kuvitella jouluna kuuntelevani jotain rallatirallati hilpeitä lauluja. Omaan suomalaiseen jouluuni kuuluvat ne vanhat, synkeät, jotenkin hiljaiset ja rauhalliset joululaulut. Ja täytyy vielä mainita että Raskasta joulua on onnistunut muokkaamaan niistä lauluista hienosti omiaan. Sieltä on myös noussut pari uudempaa kappaletta lemppareihin.

6. Meidän jouluumme ei onneksi enää kuulu lapsia, jotka voisivat ja luultavasti pilaisivatkin sen joulun tunnelman. Joulussa itsessään ei siis sykähdytä sellainen kiireisyys, että kaikki pitää tehdä juuri minuuttiaikataululla, koska ne mukulat on sitten saatava siinä jäätävässä sokerihumalassa sinne petiin ja nukkumaan. Oikeastaan minulle olisi aivan sama vaikka viettäisimme joulua vaikka talvipäivän seisauksena, jolloin sitä ennen kristinuskon tuloa pakanallisesti vietettiinkin. Joulussa ei siis itseäni sykähdytä juuri se tietty päivä. Sen ei tarvitsisi olla kahdeskymmenesneljäs joulukuuta, koska en kuulu enää kirkkoon, en ole pitkään aikaan kuulunut. Eikä minulla itsellänikään ole lapsia joiden vuoksi sitä pitäisi viettää juuri sinä tiettynä päivänä. Kissaani se ei juurikaan liikauta minnekään suuntaan, vietetään koko juhlaa tai ei. Tänä vuonna tosin kuusijuhla on lauantai, jonka yleensä olen kotona enkä mene vanhempien luokse. Joten pitänee kai miettiä vietänkö tänä vuonna tapaninpäivän sitten kotona haahuillen kissan kanssa. Jos tietysti on töitä niin sekään ei käy. Mutta sinä päivänä voisi vaikka sitten tulla töiden jälkeen ihan kotiin eikä mennä vanhemmille. No, sitä täytyy vielä miettiä, siihen on aikaa.

7. Jouluinen maisema ( tai vaikka se talvipäivänseisauksellinen maisema ) on kiva. Siihen maisemaan kuuluu lumi. Mielellään enemmän kuin nykyään on täällä eteläisessä Suomessa. Ei ole kivaa katsella ruskeanharmaata möhnää tai sellaista, että monesta paikasta pilkottaa se maa. Ikävä kyllä se alkaa nykyään olla täällä harvinaista herkkua. Siihen maisemaan kuuluu myös tyhjyys. Siis sellainen, että maisemassa ei liiku ihmisiä ja autoja. Jouluiseen maisemaan kuuluu myös ne illan hämärryttyä taloista pilkottavat valot ja pihoilla mahdollisesti vilkkaavat jouluvalot. Kaikkein parhain joulumaisema olisi kaiken lisäksi sellainen jossa olisi pakkasta. Ei paljon tarvitsisi olla, viisikin riittäisi. Taivas olisi pilvetön. Ja siellä näkyisi tähdet. Eli luminen tähtikirkas maisema. Lapsuudesta muistan hyvin tällaiset lumiset joulut. Silloin sitä lunta olikin. Eteläiseen Suomeen sellaista tuskin enää saadaan vaan se jää juuri siihen, että on joko musta joulu joka on mössöinen tai sitten on muutama milli lunta, mutta maa näkyy suurimmaksi osaksi. Ja se sellainen ei ole oikein jouluinen maisema minulle. Viime vuonna taisi olla myös ensimmäisen kerran tänne asuinpaikkakunnalleni laitettu kynttilälyhtyjä kävelytien varrelle. Sekin oli kaunis näky kun tietyn matkaa tuikkivat kynttilät kävelytien varrella illassa.

8. Joulu, miltä se tuoksuu minulle. Se tuoksuu minulle kanelilta. Se tuoksuu luumuhillolta joka on joulutortun keskellä. Se tuoksuu kaikilta makeilta leivonnaisilta. Se tuoksuu kinkulta ja kalalta. Se tuoksuu kynttilän vahalta. Ja kynttilän sydämeltä. Se tuoksuu lämpimältä takalta, jossa on juuri poltettu pesällinen puita. Se tuoksuu suklaalta. Aikaisemmin se tuoksui myös siltä kuuselta. Meillä oli aina aito kuusi. Jos hyvä tuuri käy, se tuoksuu myös kirjoilta, koska kirjan sivuillakin on se oma tuoksunsa. Joskus se on ällöttäväkin, mutta siltäkin se tuoksuu. Se tuoksuu myös toivottavasti lumelta ja pakkaselta. Lumestakin kun itse ainakin löydän tuoksun. Ja pakkasesta. Ja aivan sen jouluaaton loppu tuoksuu itselleni kuumalta kaakaolta. Jonka juon nautinnollisesti katsoessani sitä taltiointia. Kaikkien niiden mukaan saatujen herkkujen ja kissan kanssa. Omaan asuntooni en tee oikeastaan joulua koristeiden muodossa, koska kissa ei niistä ymmärtäisi mitään eikä minulla ole siellä sitten ketään muuta. Toisinaan tosin leikin ajatuksella että hankkisin sellaisen ihan pienen kuusen kissan iloksi. Sellaisen mihin ei voisi kiivetä. Mutta asuntoni on niin pieni, että se ei ole kannattavaa sellainen hankkia.

9. En enää lähettele joulukortteja. Koskaan en sellaisia ole itse tehnyt, ne on aina olleet kaupasta ostettuja. En ole kätevä käsistäni, joten jos alkaisin hommailla ja väkertää kortteja, noh, ne olisivat järkyttäviä. Omasta mielestäni itsetehdyissä korteissa pitää olla sellaista tiettyä osaamista. Sen pitäisi olla sen näköinen että sitä kehtaisi näyttää. Ja itselle siihen ei kuulu kuvien leikkaaminen lehdistä ja sitten jollekin kivan jouluisen väriselle pahville liimaaminen. Se olisi itselle sama kuin jos vain tulostaisi jonkun kuvan paperille ja lättäisi sen sitten siihen pahville. En myöskään osaa piirtää, piirustustaitoni ovat tikku-ukkotasoa. Eikä sekään ole sitten jouluista. Lisäksi minulla ei oikein edes ole sellaista perhettä jolle lähettelisin mitään kortteja ja ystäviä en edes omaa. Ja koska nykyisin voisi sanoa, että Suomen Posti ei enää toimita vaikka ne kuinka mainostaisivatkin sitä on ihan hyvä etten lähettelekään kortteja. Eivät ne menisi jouluksi kuitenkaan perille. Jos tahdon toivotella jouluja, se on joko se tekstiviesti tai sitten toivotan kaikille yleisesti joulut Facebookissa. Silloin ainakin saan sen kaikille eikä tarvitse miettiä että mihin se Posti sen kortin vei.

10. Jouluhaaveeni olisi sellainen, että saisin viettää joulun jossain kokonaan hiljaisessa paikassa. Jossa olisi juuri sitä lunta. Ja taivaalla näkyisi revontulet. En tarkoita tällä kokonaan hiljaisella paikalla mitään luostaria. Tarkoitan sillä sellaista paikkaa missä olisi läsnä vain se luonnon hiljaisuus. Että ei kuuluisi autoja vaan se mahdollinen tuulen humina ja revontulien räiskyntä. Ja pakkanen. Sellaista olisi vain Lapissa. Viettäisin sen hiljaa itsekseni kissani kanssa talvipäivän seisauksena. Sytyttelisin kynttilälyhtyjä ja jäälyhtyjä aikaisin aamusta luomaan lämmintä tunnelmaa. En ole mikään aurinkoisen sään ystävä, mulle sateet ovat ihan okei, joten ne eivät muistuttaisi auringon paluusta. En tekisi mitään, en yhtään mitään, makaisin vain lattialla tai sohvalla ja lukisin kirjaa sekä herkuttelisin. Vaikka pidänkin joulun tekemisestä leipomisine ja muineen, tahtoisin joskus vain olla se, joka ei tee yhtään mitään. Että joku tekisi sen joulun minulle. Ja minä saisin vain olla ja nauttia. Tämmöiseen jouluun minulla ei tosin ole varaa, koska se tarkoittaisi sitä, että viettäisin sen paikassa, jossa joutuisin maksamaan siitä joulusta. Joten otan sen ajan sitten ihan aaton lopusta kun olen kissani kanssa asunnollani.

Tämä postaus valmistui kuunnellessa tätä.