100 asiaa joista pidän osa 2

Jatketaanpas sitten siitä mihin jäätiin eli kohdasta 21. Edelleenkään eivät ole mitenkään järjestyksessä. 

21. Hercule Poirot. Toinen rakastamistani etsivistä. Ja leffoissa nimenomaan David Suchetin esittämänä. Omassa mielessäni, juuri Suchetiin kiteytyy Poirot:in olemus. Eräs Helmet-lukuhaasteen kirjoista olisi liittynyt kyseiseen hahmoon ja olisi ollut itse Suchetin kirjoittama, mutta en saanut haastetta tehtyä. Aion silti lukea kyseisen kirjan, jossain vaiheessa. 

 

22. Vesisade. Ihan milloin tahansa. Tai no, ei kuitenkaan talvella. Kevätsade sulattaa lunta silloin kun sen on sulaminen. Kesäsade raikastaa ilman. Syyssade saa vain olon niin mukavaksi kun voi olla sisällä ja juoda vaikka kupillisen lämmintä kaakaota, kermavaahdon kera. Mutta ei talvisade, silloin pitää tulla lunta. 

 

23. Meri. Eikä todellakaan mikään rennosti liplattava, lämmin ulkomainen meri vaan se oma kotimainen, välillä hurjanakin pauhaava meri. Koska meressä pitää olla luonnetta. Oma kosketukseni kotimaiseen mereen ( no on se osaksi ulkomainenkin koska on Suomen ja Ruotsin välissä ) sain 1994, vain muutama kuukausi Estonian uppoamisen jälkeen. Voin todeta että se jätti jäljen minuun, se kokemus, mutta hyvällä tavalla.  

 

24. Myrskyt. Tätä ei vaan voi liittää minkään muun kanssa samaan. Loppukesäinen ukkosmyrsky salamoineen illan pimetessä. Luontoa vain pitää kunnioittaa, ei voi muuta. 

25. Pakanauskonnot ja pakanuus. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta tunnen vetoa nimenomaan pakanauskontoihin. Ja nimenomaan Pohjoismaisiin sellaisiin. En haluaisi edes nimittää niitä uskonnoiksi, koska siinä soi sellainen sävel, että olisin jotenkin hihhuli, niinkuin kristinuskon kannattajat. Mutta nämä uskonnot, ollenkaan saarnaamatta, lempeämpiä. Pidän myös Britannian muinaisuskoista, esimerkiksi druidismista. Nämä kaikki ovat mielenkiintoisia, toisin kuin aikansa elänyt, pölyinen kristinusko. 

 

26. Maan ja veden elementit. Pakanuuteenkin liittyy eri elementit, joista itse pidän nimenomaan veden ja maan elementeistä. Ajattelen sen niin, että maa voi, kohotessaan, tuhota/kuivattaa veden ja toisaalta, vesi voi, myös noustessaan tuhota/upottaa maan. Oma horoskooppini on veden merkki. 

 

27. Revontulet. Ensimmäisen kosketukseni revontuliin sain vasta lokakuussa 2015. Saatuani tiedon, että näitä taivaantulia olisi nähtävissä, ryntäsin ulos ja olin mykistynyt, niin pieni esitys kun olikin. Etelä-Suomessa kun nämä tuppaavat olemaan lähinnä vain sellaisia pieniä roiskauksia taivaalla. 

 

28. Harry Potter. Ne kirjat ja leffat. En niinkään Potterista itsestään pidä hahmona, lähinnä hän on  vain sellainen OK-hahmo, mutta en kehittänyt häneen mitään intohimoja. Mutta todellakin konseptina ja ajatuksena koko Potter-maailma ja siihenhän kiteytyy nimenomaan juuri Harry Potter itse. Velhopoika, Valittu, poika joka elää.  ( Ja kuvahan on jouluisesta Tylypahkan ruokasalista )

 

29. Ehkä klisee, mutta Pirates of the Caribbean. Viimeisinpiä osia en ole nähnyt, mutta se ei haittaa. Jo siinä ensimmäisessä kohtauksessa, missä nuori Elisabeth Swann ( en silti ole ulkoa opetellut miten henkilöt kirjoitetaan oikein ), seisoo laivan keulassa laulaen merirosvon elämästä, on jotain taikaa. 

 

30. Seuraava klisee. Taru Sormusten Herrasta. Niin kirjat kuin elokuvatkin. Jälleen, en ole nähnyt ehkä kahta viimeistä elokuvaa, mutta edelleen, se ei haittaa, my precioussss. Enkä voi olla kunnioittamatta ihmistä, joka keksii aivan uuden kielen. Tolkien oli nero. 

 

31. Kekri ja Halloween. Molemmat, niin suomalainen kekri kuin jenkkiversiokin halloween. Kekrissä kiehtoo juuri se sellainen vanhakantaisuus ja se, että se on Suomalainen juhla, johon kyllä liittyy maagisiakin tapoja. Halloween puolestaan kiehtoo sen vuoksi, koska se ei alunperin ole jenkkijuhla vaan vanhastaa, muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, samhain, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan maan päällä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin pieni pelottelu synkkänä ja myrskyisenä yönä. 

 

32.  Turtlesit eli teenage mutant hero turtles. Se ysärin puolivälin ja lopun piirrossarja. Ei mitään nykyisiä animaatioita, ei mitään leffoja vaan ne nolot, piirretyt kilpparit. Juuri ne. Jos olet tarpeeksi vanha, tiedät mistä puhun. Hahmoista ihastuin punahuiviseen Raphaeliin ja heidän mestariinsa, Tikku-rottaan. Molemmat ovat suosikkejani juuri heidän luonteidensa vuoksi. Raphael edustaa kuohahtavaa, tempperamenttistä päätä ja Tikku taas rauhallista puolta. Kaksi niin erilaista luonnetta ja juuri siksi <3  

 

33. Joulu. Ei niinkään enää se saaminen, mutta toisille antaminen. Ruoat. Tunnelma. Herkut. Onhan se kiva tietysti saadakin, mutta ei se enää paina niin paljon. Lapsempana se oli se pääasia. Mutta nyt, se on se tunnelma, mitä siihen sitten liittyykään. 

 

34. Suklaa. Muodossa missä tahansa. Tarvitseeko sitä eritellä, se on suklaata, naisen paras ystävä. Oli se sitten umehtunutta vanhaa kalenterisuklaata tai jokin leipomukseen lisätty juttu, kaikki menee. Koska se on s-u-k-l-a-a-t-a. Joo, siitä saa näppyjä ja lihoo, mutta so what. Kerranhan sitä vaan eletään. Ja se on suklaata. 

 

35. Hyvä ruoka. Ei, kukaan ei pidä pahasta ruoasta. Mutta ah. Oli se sitten hyvä ateria tai yksittäiset jutut, kuten chilillä maustettu tonnikala, raejuuston, kurkun ja salaatin kera piimäsämpylän päällä tai spagetti ja jauhelihakastike, savukala tai uudet perunat ja grillattu liha. Tai vain pelkästään joku ihana salaatti ( ei siis pelkästään se salaatti vaan joku, johon on lisätty jotain ). 

36.  Hedelmät. Nam. Vaikka rakastankin suklaa, myös hedelmät menevät. Banaani, kirpeät omenat, persikat, päärynät, mandariinit, greippi. Nam.  ( Ja kyllä, luitte oikein. Siellä seisoo että greippi. ) Se on hyvää vaikka se on pahaa. Sitä ei irvistämättä voi syödä, mutta…. 

 

37.  ”Sing me a song of a lass that is gone”.  Matkantekijä-sarja, Diana Gabaldonilta. Kirjoina ja sarjana televisiosta. Ja parasta näissä kirjoissa on, niin kerronnan ja tapahtuma-ajan ja paikkojen osalta myös se, että ne ovat JÄÄTÄVÄN PAKSUJA. Melkein 1000 sivuisia tai ylikin. Ja vaikka olen ensimmäiset noista kirjoista lukenut ainakin kolmeen kertaan, ne pitää silti aina lukea uudelleen. 

 

38. K-pop. Eli korealainen pop. Kieltä en ymmärrä, joten en ymmärrä mitä lauluissakaan sanotaan, mutta tämä on vaan niin koukuttava laji. Musiikkivideot ovat naisryhmillä karkkimaisen söpöä katsottavaa ja miesryhmillä, no, sieltä löytyy toisinaan ihan komeita yksilöitä. Ja jotenkin juuri ne taidolla ja pikkutarkkuudella tehdyt tanssiesitykset näissä videoissa….

 

39. Ruotsin kuninkaalliset. Kyllä. Ruotsin kuninkaalliset. Heillä on tapansa, mutta toisaalta, ovat he myös rentoja. Ei mitään pönötystä kuten Briteissä. Ja vaikka kansa maksaa heidän elämänsä niin mitä se täälläkään on. Täällä kansa joutuu maksamaan paljon useamman elämän kuin Ruotsissa koska noita apinoita on tuolla mäellä se 200 plus sitten se Sale ja Jensku. Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa noista kahdesta. 

 

 

40. Manga/anime-sarjat.  Saattaa vaikuttaa teinimäiseltä, mutta jotkut noista sarjoista on ihan kelpo seurattavaa. Ja vaikka vaikuttaisikin teiniltä, niin silti, oikeasti. Olen katsonut sarjan nimeltä Attack on Titan dubattuna, mutta seuraavaksi ajattelin katsoa sen alkuperäisellä kielellä. Toinen lempparini on Glitter Force. Eipä tästä sen enempää, koska makuasioista ei saa kinata. 

Ja nyt, toivotan kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni Hyvää joulua ja palaan asiaan joskus joulun jälkeen.