9277

Au au au, Pöllön jalkoihin sattuu. Tämä päivä on mennyt hyvin ja pieleen. Ensin Pöllö kirjoittaa näppäimistö sauhuten monta monta sataa sanaa ja sitten onnistuu jotenkin sössimään ja deletoimaan osan niistä sanoista. Ja kyllä harmitti. Sitten Pöllö vain kirjoitti uudelleen ne sanat, ne osat sanat jotka katosivat ja onnistuikin saamaan enemmän aikaiseksi kuin mitä oli kadottanut. Jippikaijei. Siinä vaiheessa kun sain päivitettyä uuden sanamäärän tuonne kilpailusivulle, päätin, että en enää tänään kirjoita tuota kyseistä tarinaa, etten kiroaisi sitä vielä enemmän ja siirryin toiseen tarinaan, jota aloitin eilen. 

Tarina kertoo lohikäärmeistä nykypäivän maailmassa, tarkemmin ottaen New Yorkissa. Päähenkilönä on kaduilla asuva tyttö nimeltään Bel ja toisena hahmona seikkailee kovasti Pöllön ihaileman miehen näköinen tyyppi. Lisäksi luvassa on tietenkin lohikäärmeitä, mutta ei mitään kammottavia isoja lohareita vaan sellaisia normaalin hevon kokoisia ja pienempiä. Ja kelpieitä. Siis vesihevosia, ei niitä koiria. Mutta, enpäs kerrokaan enempää. 

Hyvin huomaa, että on taas kisa käynnissä, koska jopa kirjoittaessaan tätä blogia, Pöllö laskee vaistomaisesti sanoja, että tulisi mahdollisimman paljon. Ja vasta sitten muistaa, että eiväthän nämä sanat paina kisassa. *facepalm*