Hei jälleen!
Jaksoinhan minä siltikin
On puoli vuotta siitä, kun kirjoitin että en jaksa enää tätä koko hommaa. Puoli vuotta siitä kun postasin sen synkän, talvisen puukuvan. Mutta elämä kantaa. Ja jaksoinhan minä siltikin. On tullut tehtyä vaikka minä ja työt ovat lähinnä vieneet minua. Sain vakituisen paikan sieltä, missä olin sijaisena/keikkalaisena ja olen sitä tehnyt nyt jo kohta kolme kuukautta. Olen myös uppoutunut lempi-Youtubekanaviini. Toinen niistä on https://www.youtube.com/@jonnajinton ja hänen vloginsa/videonsa ovat niin henkeäsalpaavan kauniita ja taidokkaita. Hänen myötään, olen alkanut itse unelmoida uudelleen että saisin kunnon videokameran edes ensin, jolla voisin kuvailla omaa elämääni. Enhän minä mikään mielenkiintoinen yksilö ole, mutta olisi se mukava silti. Toinen lemppareistani on https://www.youtube.com/@cherrywallis ja hän se vasta onkin tapaus. En tiedä miksi tämä kanava on niin mukava, Cherryn luonteen lisäksi. Ehkä se johtuu siitä, että Harry Potter on taas astunut mukaan kuvaan elämääni, ostin juuri ENSIMMÄISET englanninkieliset kirjani, jotka ovat luonnollisesti Harry Potterit, tupani väreissä ( saa arvata missä tuvassa olen ). P.S Jos jollain on ehdottaa jotain suhthalpaa, mutta hyvää action/videokameraa, niin heittäkää kommenttiosioon viestiä.
C’est la vie, that’s life
Mitä muuta olen tehnyt? Olen katsellut korealaista draamaa, joka on uusi addiktioni. En voi saada tarpeekseni sageuk- eli aikakausidraamoista, joissa seikkaillaan, juonitaan ja rakastutaan joko Goryeo tai Joseon-kausien Koreassa. Olen myös alkanut katselemaan c-draamoja eli kiinalaista draamaa. Toistaseksi aika on riittänyt vain yhden seuraamiseen, mutta kyllä se siitä. Olen myös kuunnellut k-poppia ja liittynyt Weverseen, mutta vielä en ole ymmärtänyt miksi niin tein. Weverse tosin on maksuton, joten ihan sama vaikka en tekisikään siellä muuta kuin kuuntelisin seuraamieni groupien LIVE-showta. Olen myös ottanut kuvia ja herätellyt yhtä ”harrastustani” eloon, värittämistä. Ne ovat vain värityskuvia, mutta niitä on rauhoittava väritellä.
Eiväthän nämä mitään valmiita vielä ole. Mutta vähitellen. Olen päättänyt hylätä erään ”harrastukseni” eli Helmet-haasteeseen osallistumisen, sen vuoksi että haasteen Facebook-ryhmässä on niin paljon toksisuutta ja minut oli otettu suorastaan silmätikuksi, että parempi lähteä ja jättää kuin väkisin olla mukana. Työn vuoksi minulla ei edes ole mahdollisuutta lukea paljon. Mutta siitäkin kun kerran sanoin, minulle sanottiin suoraan, että ”No jos et TAHDO lukea niin älä lue.” Oletettiin siis suoraan että en tahdo/halua lukea. Pardon my French, mutta aikamoista paskapäisyyttä tuo jo edustaa. Lisäksi ryhmän adminit olivat tosiaan ottaneet minut silmätikukseen ja kun aloin viimeisellä kerralla tuskastua erään henkilön ”Olen nähnyt orbeja ja enkeleitä” lätinään, lähdin koska minut olisi muuten erotettu ryhmästä.
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Nyt kun minulla on vakituinen työ, saan enemmän rahaa ja minulla on mahdollisuus ostaa se videokamera, jolla voin kuvata vlogia. On aivan todella hieno tunne, kun tajuaa sen, että voi tehdä vihdoinkin jotain, mitä tahtoo, koska siihen on varaa, eikä tarvitse vain elää sillä mentaliteetilla, että ”Teen sen jos minulla riittää varat”.
Ihanaa loppukesää ihmiset! Seuraavan postauksen voisin tehdä niistä Korealaisista draamoista, joko lemppareistani tai niistä jotka olen jo katsonut.
BTS: Permission to Dance