Joskus sitä luulisi

Tänään lukiessani erään facebook-kaverin postausta auringonpimennyksestä, tulin ajatelleeksi ( ohimennen, aivan hetken ajan ) että voisi hyvin luulla, että jään kaikesta elämästä paitsi. Postasin hänen postaukseensa kommentiksi jotain tyyliin että minä en edes huomannut sitä, miten aurinko pimentyi. En huomannutkaan aivan oikeasti. Odotin kyseistä tapahtumaa ( olkoonkin, että se näkyi oletettavasti vain puolittain ) en huomannut sitä. 

Olen kohdannut myös muualla netissä tällaista samanlaista juttua siitä, miten muka jäisin paitsi kaikesta kivasta. Koska minulla ei ole aviomiestä/poikaystävää, jään selvästi paitsi kaikesta kivasta mitä pariskuntana tehdään ja harrastetaan. Koska minulla ei ole lasta, olen selvästi jotenkin viallinen yksilö ja jään paitsi äitiyden ihanuudesta. Koska minulla ei ole työpaikkaa, jään paitsi jostain selittämättömästä asiasta, joka kuitenkin olisi ihanaa jos olisi työtä. Ja tässä kohtaa, Hölöpöllö kirjoitti ”selittämättömästä asiasta” koska henkilö, joka tämän mainitsi, ei itse osannut selittää mitä tuo jokin on, mistä jään paitsi. 

Toki Hölöttävimmän Pöllön sydäntä välillä, siis aivan nanosekunnin ajan, noin kerran vuosikymmenessä, kirpaisee koska hänellä ei ole ketään ja hän tulee jäämään yksin koko loppuelämänsä ajaksi, mutta sekin on vain sellainen hetkellinen mielenhäiriö, se menee ohi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Toisaalta Hölöttävin Pöllö on kaksijakoinen henkilö, niin voisi sanoa. Yhdeltä puolen, rakkaus ja rakastuminen olisi ja tuntuisi ihanalta, mutta sitten ryntää kyyninen puoli esiin ja tunkee kuvitteelliset sormensa Pöllön kurkkuun, saaden hänet kakomaan ja yökkimään. Rakkaus, rakastuminen, yöörgh. 

Sitten se työpuoli. Kyllä, raha on kivaa ja sillä voi tehdä paljon. Mutta, Hölöpöllö saa rahaa ihan tarpeeksi ilman työtäkin, hän ei tarvitse paljoa. Joten, kun työttömänä hengaaminen on hauskempaa, miksi huolehtia että saisi työpaikan. Ehkä siksi, että, aasinsillan kautta, saisi ystäviä. 

Mutta, kuka jaksaisi jatkuvasti olla tekemisissä ystävien kanssa, joita muutenkin näkisi siellä työpaikalla? Ei kukaan. 

Ja se lapsijuttu. Täysin huttua, että äidit olisivat jotenkin onnellisempia kuin lapsettomat naiset.