Kaupunginosa, jossa halkeamillakin on omat halkeamansa.
Mene ulos ja maalaa tähdet ~ Van Gogh ~
Eilen, eräällä pellolla, jonka ohitse poljin, oli kaksi joutsenta. Maalaismaisemaa parhaimmillaan. Maalaismaisemaa, jonka kylänraitin asvalttipinnoituksen halkeamilla on omat halkeamansa. Emäkaupunki/kunta/mikäikinälienee, imee kaikki rahat. Emäkaupunki, johon tämä pieni, mutta niin rakas kyläpahanen, pakkoliitettiin muutama vuosi sitten. Emäkaupunki, joka on yli 30 kilometrin päässä. Missä kaikki tiet ovat hyvin hoidettuja ja jossa melkein jokaisessa huonommassakin osassa, lienee oma terveyskeskus ja jossa bussit kulkevat moitteettomasti.
Meinasin ensin kirjoittaa jostain toisesta aiheesta, mutta päätinkin sitten joutsenten innoittamana kirjoittaa tästä aiheesta. Jos Suomen pääkaupunki, oma synnyinkaupunkini vielä yrittää imeä lisää kuntia/kaupunkeja itseensä liitettäväksi, pienet maalaiskunnat tulevat kärsimään yhä enemmän. Terveisiä Kehä Kolmosen ulkopuolelta, Hölöttävin Pöllö sanoo, täälläkin on yhä elämää. Ja kun on elämää, on vielä toivoa. Vaikka sitten mennä iltaisin ulos ja nähdä tähtiä. Kuinka moni kaupunkilainen voi sanoa niin? Että näkee tähdet omalta pihaltaan? Kuinka moni voi sanoa, ettei ole valosaastetta kotinsa lähettyvillä, pilaamassa kirkkaan tähtitaivaan?
Hölöttävin Pöllö muistaa 90-luvun alun, kun muutti tähän kuntaan. Silloin, täällä oli kolme, kuulit oikein, jopa ihan KOLME kauppaa. Kauimmainen oli noin kolmen kilometrin päässä. Pieniähän ne kaupat olivat, ei mitään Superhyperjumboja tai selloja. Mutta ne ajoivat asiansa. Vaatteita niistä tosin ei saanut, mutta ei sekään mitään haitannut. Täällä oli silloin vielä kaksi pankkiakin ja ihan oma postikonttori. Terveyskeskus taisi olla jopa JOKA PÄIVÄ auki.
90-luku oli ja meni. Kaupoista kaksi lopetti.Toisen pankin konttori siirrettiin emäkaupunkiin. Posti muutettiin ensin asiamiespostiksi, sitten siihenkin alkoi kulua liikaa rahaa joten sekin lopetettiin. Nyt lähin asiamiespostipalvelu on 15 kilometrin päässä. Tilaa siinä nyt enää mitään verkkokaupoista. Smart Postia ei ole eikä niitä ihmeen automaatteja tai mitä lienee lokeroita. Terveyskeskus ei enää ole edes joka toinen päivä auki. Jos pahemmin sairastut, joudut menemään 15 kilometrin päähän tai jopa ihan emäkaupunkiin sinne 32 kilometrin päähän. Jos pääset. Jos et, eihän se ole emäkaupungin vika. ( Yeah, right )
Apteekki täältä Hölöttävimmän Pöllön asuinkaupunginosasta vielä löytyy. Toistaiseksi. Ja apteekin kaksi ihanaa ”tätiä”. Alakoulukin löytyy. Toistaiseksi. Ellei sitten emäkaupunki päätä siirtää tämänkin palvelun 15 kilometrin päähän. Takseja ei tietenkään makseta, sen saavat vanhemmat hoitaa itse. Kirjastonkin tulevaisuus lienee auki.
Kulunut asvalttitie vie läpi kylän, jonka halkeamillakin on omat halkeamansa. Jonkun vuoden päästä, asvalttia ei enää ole, halkeamat ovat vallanneet koko tien. Lupiinit kukkivat ojien pientareilla. Hölöttävimmän Pöllön nuoruusmaisema. Peltoaukea keskellä ”keskustaa”. Kevyenliikenteen väylältä, näkee toisen järven poukaman, toinen on harjun takana, joka avautuu toiselle puolella väylää. Ennen, pellolla käyskenteli biisoneita. Pöllö muistaa hyvin eräänkin kerran kun biisonit karkasivat aitauksestaan ja kirmasivat läpi kylän. Päiväkodin läheisyydessä oli läjiä, kun biisonit olivat sielläkin juosseet. Piti oikein vapaapalokunta kutsua apuun niitä jahtaamaan. Lehmiäkin kaupunginosasta löytyy. Tietävätkö kaupunkilaiset mitä ne ovat? Tai että niillä on sarvet? Pöllö muistaa hyvin erään tapauksen kun kaupunkilainen muutti maalle ja pääsi katsomaan erään Pöllön tuttavaperheen tilalle lehmiä. Tyttö kysyi ensitöikseen, nähdessään siis lehmän, että mitä ne ovat. Kun hänelle selitettiin että ne on niitä lehmiä, tyttö kysyi, että miksi niillä on sarvet.
Kehä Kolmosen tai ihan jopa moottoritien ulkopuolelta löytyy vielä elämää. Ja silloin kun on elämää, on toivoa. Vai oliko se niin, että siellä missä on toivoa, on elämää. Mutta mitäs sitten, kun toivo loppuu? Kun viimeinenkin kauppa sulkee ovensa, kun alakoululaiset joutuvat raahautumaan joka aamu 15 kilometrin päähän kouluun?