Kevättä

Tänään, tässä ja nyt

Kevät on tulossa jo kohinalla. Vaaleanvihreä aika on alkamassa. Puut ja pensaat puskevat hiirenkorvaa ja ensimmäiset sini- ja valkovuokot on jo kukinnassa. Olenpa nähnyt jo västäräkinkin. Hanhet ja kurjet ovat myös saapuneet, perhosia on lentää lepattanut ympäriinsä ja taisin jopa bongata ensimmäisen voikukan.

Vuoden vanhempi

Kun vanhenee, sitä alkaa miettiä elämää ympärillään ihan eri tavalla. Viime vuonna, kesällä, pelkäsin jo, että en kuule heinäsirkkoja enää. Helpotus oli suuri, kun kuulinkin ne. Tänä vuonna voi olla toinen juttu. Olen myös melko varma, että olen löytänyt päästäni ensimmäiset harmaat, tosin siinäkin voi valo tehdä kepposet, mutta en murehdi sellaisia. Toivotin ne tervetulleeksi, enhän minä sille mitään mahda.

Nykyharrastukset

Lukuinto on jälleen löytynyt. Olen viikkoon lukenut jo melkein kaksi kirjaa ja kolmas on odottamassa. Kirjastossa on ollut ihana taas käydä. ”Opiskelen ” edelleen kieliä, mutta vain vähemmän. Kirjoittanut en ole pitkään aikaan, se jää nyt tauolle. Ja olen opetellut neulomaan ja se se vasta ihanaa puuhaa onkin. En mieti sitä, että pitäisi neuloa paitoja tai muuta suurempaa työtä. Ehei, Facen neulontaryhmässäkin totesin eräälle, että olen ihan tyytyväinen siihen, että saan neuloa vain sukkia. Kunhan taidot kohenevat, voi olla että neulonkin jotain suurempaa. Nyt vielä toistaiseksi vain sukkia, sitten tulevat vuoroon tumput ja huivit. Neuloessa voin rentoutua ja mieli lepää. On ihanaa vaan neuloa menemään ja kuunnella lempparimusiikkia.