Livin’ la vida loca

 

  

 

 

 

 

 

Onnea on ensimmäinen kommentti blogiisi. Hölöttävin Pöllö kiittää Mia K:ta siitä kyseenalaisesta kunniasta että tämä oli ihka ensimmäinen kommentoija blogissa. Hölöttävimmälle Pöllölle tuli ihan sellainen tunne että ”Mä tykkäsin sun tykkäysestä niin että tykkäsin omasta blogista” minkä jälkeen tuli instant WTF-moment. Mitä mä juuri tein? Tykkäsin ( vahingossa ) omasta blogistani. *headdesk*

Mutta, asiaan. Tänään, kun on kevätpäiväntasaus ja valkoiset pumpulipilvet kiitävät taivaalla, muistuttaen lokin paskaa Kauppatorin mukulakiveyksellä, on aika puhua SIITÄ . Nimittäin Hölöttävimmän Pöllön lempiaiheesta. On aika puhua KIRJOITTAMISESTA. ( Mitä te sitten luulitte? ) Joka marras-, huhti- ja heinäkuu, kokoontuu Suomessakin pieni ja valikoitunut joukko ( kyllä, sanoin valikoitunut, koska tätä omituisten otusten kerhoa ei ole millään lailla valittu vaan he ovat valikoituneet ) kuukauden mittaiseen sprinttiin tavoitteenaan saada kokoon 50,000 sanaa ( tosin huhti- ja heinäkuussa tavoitteen voi asettaa itse ), aseinaan kenellä minkäkinlaiset kirjoituslaitteet, suolaiset ja makeat makupalat ja istahtavat ruudun ääreen, valmiina kirjoittamaan näppäimet sauhuten kun kello kilahtaa NaNoWriMon tai Camp NaNoWriMon alun merkiksi. Tämä valikoitunut joukko on keskittynyt suurinmmilta osin suurimpien kaupunkien ( Helsinki, Turku, Tampere ) ympäristöön, mutta hajajoukkojakin löytyy.

Ja tämä kirjoittaminen, se on vakavaa hommaa. Sitä harrastetaan yön pimeinä tunteina. Kun muut eivät näe. Älkää siis aloittako kirjoittamista, jos ette ole täysin tosissanne. (Just kidding, teillä rakkaat metsänväkeni, on paljon kerrottavaa, jos päätätte alkaa kirjoittamaan. Aina sitä keksii kirjoittaa jotain uutta, kun esimerkiksi normityö, se on tarkoin määriteltyä. Tämä ei ole, vai oletteko muka jo lukeneet kirjan nimeltä 2080-luvulla? ) Kirjoittamista harrastetaan niin vakavissaan, että siinä on ranteet ja muutkin helposti kipeytyvät raajojen osat, vaarassa. Usealta on ranteet menneet. Puhumattakaan sen toisen puoliskon ( miehen tai naisen ) mielenterveydestä.

Vai millä luulette pystyvänne selittämään esimerkiksi sen, että löysitte tarinastanne ensimmäisen senkin? Selittäkää sitten sille toiselle, varsinkin jos hän on ulkomaalainen, miksi nauratte senkille. Senkki, aaah, tuo tuikitavallinen huonekalu, vääntyy niin moneksi. Jossain on löytynyt  senkin homo. Hölöttävin Pöllö löysi ensimmäisen senkkinsä Michael Crichtonin kirjasta Aikamatka, jossa senkin juurelle oli joskus avautunut linnan piha tai jotain vastaavaa. Sanomattakin oli selvää tämän kirvoittaneen kummeksuneita katseita Hölöpöllön sisaressa kun Pöllö kikattaa kippurassa SENKKIÄ. Ja senkin takia on tehty paljon. 

Toinen hilpeyttä herättävä asia on lapio. Tappajalapio. Jonka toilailuja seurataan ahkerasti. Koitapas sitäkin selittää kun alkaa nauramaan nähdessään tavallisen lapion. Ja lapiota yleensä käyttää SHH eli Sekopää Hurahtanut Hullu. 

Kirjoittamiseen kuuluu myös olennaisena osana kirjoittajan alter ego. Hölöttävimmän Pöllön alter  ego on siis Pöllö. Hölöpöllö on omaksunut tämän alter egon vähittäin. Eilen illalla, Pöllö oli todella vauhdissa, hänen ninjaillessa pitkin Campin nuotioaukiota, lennellessä haamuräiskäle silmillään suinpäin sinnetänne ja päätyessä lopulta epäilyttävän näköistä nestettä sisältävään tynnyriin ( josta onnistui lopulta kömpimään ylös ). Hölöttävimmällä Pöllöllä ei siis ole elämää virtuaalisen leirinuotioaukion ulkopuolella, mutta sehän sopii ihan hyvin Pöllölle.  Viime marraskuusta, Hölöttävin Pöllö ei esimerkiksi muista yhtään mitään muuta kuin läppärin näytön. Kirjoituksen loputtua, joulukuussa, Hölöttävin Pöllö räpytteli hetken aikaa silmiään, yrittäessään miettiä, mitä teki marraskuussa muuta, kuin katseli näyttöä. Pöllö ei keksinyt vastausta.

Joten jos te rakkaat pörriäiseni haluatte alkaa kirjoittamaan, tehkää niin. Aina se voittaa ikävän paarustamisen arkisessa elämässä ja työssä, josta ette välttämättä edes pidä. Jos ei muuta, niin saatte hyvän mielen itsellenne kun metsästätte senkkejä ja nanoismeja lapion avulla. Ja piristystä päiväänne. Kyllä siellä jossain vielä on uusi Terry Pratchettkin. Näyttäkää kyntenne. 

Siihen asti: 

                                                                

Ja huomenna, avaamme Hölöttävimmän Pöllön Salaisia kansioita.