Haasteita

imgp1792.jpg

Haasteen tästä satsista tekee lähinnä tuo Gibbsin kirja. Hän kun on kirjoittanut sen ALLE 18-vuotiaana ja sen kyllä huomaa tyylissä. Haasteen tuosta tekee se, että pystynkö lukemaan noin nuoren kirjoittaman kirjan. Ja heti alussa rupesi ärsyttämään. Olen kai hieman outo, kun jo kirjailijan esittely ärsyttää. 

”Viidentoista vuoden ikäisenä hän ryhtyi lähettämään säännöllisesti tekstejään nettiin nimimerkillä Canse12 ja vietettyään kolme vuotta internetin parrasvaloissa hän asetti tavoitteekseen täydellisen maailmanvalloituksen.” 

Takakansiteksti kuuluu:  ”Suljin silmäni ja tunsin hänen veitsenterävien hampaidensa keveän painalluksen vasten kurkussani sykkivää valtimoa ennen kuin toinen niistä puhkaisi ihoni ja painui syvemmälle.” 
Wow, talking about cliche, kysymys nyt kuitenkin ON vampyyreistä. En tiedä miten tässä käy, mutta aion yrittää lukea tuon loppuun, alku tosin ei vaikuta lupaavalta. 

 

Marraskuu on taas lähestymässä, aivan kulman takana ja minun pitäisi keksiä idea/aihe Nanowrimoon kirjoitettavakseni, mutta kaikki tuntuu olevan jo niin käytettyä. Eräs ideani oli kirjoittaa joku tarina inkoista. Mutta en tiedä. Alan panikoida jo nyt, koska 50,000 sanaan tarvitsee kyllä taustatutkimusta jonkun verran, mutta jos ei ole aihetta ei voi tutkiakaan mitään. 

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään

Unelmista

dreams.jpg

 

Puhutaanko unelmista. Mulla niitä on kaksi, kumpikin sellaisia, jotka eivät todennäköisesti tule koskaan toteutumaan. Sekin on niin itsestään kiinni, mutta osaksi myös olosuhteista. 

Ensimmäinen unelmani on hieno keittiö, kunnollinen keittiö, jossa voisin LEIPOA. Leipominen on intohimoni, tahtoisin leipoa kaikkea makeaa, syötävän ihanaa. Mutta, minulla ei ole oikeastaan keittiötä ollenkaan. Ja mä rakastan leipomista. Mun hermo lepää aina lauantaisin, kun katson Avalta tulevaa ohjelmaa nimeltä Manuela leipoo. Ne herkut mitä tämä rouva leipoo, keittiössä, joka kaiken todennäköisyyden mukaan on studioon tehty, mutta kuitenkin aivan ihana, vintage-keittiö, vaalenapunaisine koneineen. Ja se kieli mitä Manuela käyttää ohjelmassa. Jotain englannin, ruotsin ja norjan sekasotkua. Usein hän käyttää sana deigen ( en tiedä onko tuo kirjoitettu oikein, lausutaan däigen ) ja se tarkoittaa taikinaa. Ihana sana, kerrassaan. Tykkään siitä, en tiedä miksi. 

Valitettavasti kaikki maksaa nykyään niin helvetin paljon, ainekset ymsyms…..Ei ole varaa. Mutta mä tahtoisin, tahtoisin paljon. Unelmoin siitä että jonain päivänä voisin vain kuluttaa päiväni leipomalla. Ja itken verikyyneliä ( suurinpiirtein ) tietäessäni että niin ei koskaan tule tapahtumaan. 

 

Toinen unelmani on kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen. Tykkään kirjoitella tarinoita, mutta en usko että niistä koskaan tulee mitään. Mä pidän kirjoista, OIKEISTA kirjoista, ei mistään e-lätysköistä. Niissä ei ole sitä kirjan tuntua. Sitä vaan tuijottaa kuvaruutua ja välillä sipaisee sitä. Ei vastaa sivun kääntämistä. Eikä siitä näe, paljonko on vielä luettavana, koska sulla ei ole mitään konkreettista kädessäsi. Mutta kun sulla on se oikea kirja kädessäsi, voit pläräillä sitä, ihailla kansikuvaa, jos se on hyvin tehty, voit lukea takakansitekstin sieltä mihin se on tarkoitettu jnejne. Mutta nykynuoriso tuskin edes innostuu kirjoista, koska niissä ei ole erikoistehosteita. 

 

Turha varmaan edes kysyä, mitä unelmia teillä on, koska ei tätä kukaan lue, mutta. Mitä unelmia teillä on?

Hyvinvointi Sisustus Mieli Ajattelin tänään