Tällä hetkellä, elämä menee päin persettä, näin rehellisesti sanottuna. Joo, töissä menee ihan hyvin, mutta rakkauspuolella…..not so much. Portugalilaisesta en ole kuullut kohta neljään tai viiteen viikkoon mitään. Olen yrittänyt kaikkeni, mutta hän ei vastaa viesteihini eikä soittoyrityksiin. Olen monesti itkenyt itseni uneen iltaisin. On alkanut jo tuntua siltä, että en ole hänelle oikea. Että olen vain ilmaa, että peili ei heijasta minua enää hänelle. En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni tulla näkymättömäksi. Rakastan häntä edelleen, mutta olen alkanut tulla siihen tulokseen, että jos hän ei kohta vastaa, on parempi päästää irti. 

En usko uniin, mutta irti päästämistä tukee eräs uneni, jonka näin pari yötä sitten, Näin siinä unessa kuolemaa, joka tarkoittaa uuteen siirtymistä, uutta elämän vaihetta. Näin samassa unessa myös uudelleensyntymän ja kypsiä pihlajanmarjoja. Pihlajanmarjoista en tiedä, uudelleensyntymän merkitystä en muista. 

Työpaikkani keittiössä on töissä eräs tosi komeasöpö mies, saatan ihan olla ihastunutkin jopa häneen. Mutta…..