http://wwf.fi/elainlajit/saimaannorppa/?endorseimage=8452#norppalive 

WWF:n saimaannorppalivekamera. Tässä päivän pelastus. 

Tiedättekö tunteen, kun joku asia jurppii ja tosi pahasti? Hienoa. Minua jurppii tällä hetkellä pahasti entiset luokka-ja koulukaverit amiksesta. Kun katselee facebookin etuseinää, se on täynnänsä mahoja. Suuria, naurettavannäköisiä pallomahoja. Tai ihkumöhkyraksupoksuminäjamunbeibi-kuvia. Kyllä, tuntuu, että kaikki entiset koulu-ja luokkakaverit ovat äitejä tai saamassa sitä ekaa parkukääröään. Jippikaijei, lisää äitejä, jotka kävelevät keskellä tietä eivätkä kuule tai näe mitään. Pari kertaa olen jaksanut kommentoida jotain että onnea, mutta kun näitä alkaa tunkea jatkuvasti, tulee sellainen tunne vaan, että joko taas. 

Jossain vaiheessa, jostain blogista luin kirjoituksen jossa joku setäihminen oli sylkenyt jotain äiti-ihmistä kasvoille kun tämä käveli tien sivussa ( tai jotain ). Sitä en ymmärrä, jos tietä on josta mahtuu kulkemaan, mutta sellaisen ymmärrän, jos tietä ei ole mistä mennä ohi. Tämän paikkakunnan äidit, nuoret sellaiset, ovat sitä luokkaa, että he eivät anna tietä, vaikka soittaisi kelloa takana. He vaan kävelevät ne vahinkovankkurit edessään, parittain, toisella koira vielä mukana ja toisen kakara sompailee edellä, ”tuntien hyvin liikennesäännöt” siksakkia puolelta toiselle. Ja jos tällainen epäihminen, jolla ei ole lasta, kehtaa soittaa heille kelloa, jotta pääsisi ohi, selkään satelee niin vihaisia ja inhonsekaisi katseita, että heikompaa hirvittää. Että kehtaankin yrittää heidän ohi kun heillä on kesken juttu Yrjö-Ilmarin pottailusta ja miten Raili-Irmeli sai hampaan ja valvottaa pitkin yötä. Koska epäihmisellä, jolla ei ole lapsia, ei voi olla elämää eikä hänellä ole näin ollen kiire mihinkään, joten hän joutaa hyvin ajelemaan yksi millimetri tunnissa eteenpäin ja soittelemaan sitä kelloaan sen viisi kilometriä ennenkuin nämä maailmannavat viitsivät sitten siirtyä sivuun. Kevyenliikenteen väylä siis tukitaan hyvin sen 30 sentin leveydeltä, näiden maailmannapojen toimesta. 

Sitten se kieli, mitä nämä mammakaksi tulevat, alkavat käyttää kun ovat vääntäneet sen rääkykäärön sieltä jalkojen välistä. Tai jo ennen sitä. Mikä ihme siinä on, että normaali aikuinen taantuu johonkin ties kuinka alhaalle ja rupeaa lässytämään masuasukkia yms? 

Toki voisin poistaakin nämä kavereistani, kun täyttävät seinäni näillä kuvilla, mutta valitsen olla poistamatta, koska miksi minun pitäisi? Ja tämän postauksen takia, minä kuulostan tietysti ihan hirviöltä, mutta tällainen jurppii minua tosi paljon, etten saisi omaa mielipidettäni sanoa ilman että minut leimataan hirviöksi tai vammaiseksi tai mahoksi tai miksi lienee, slovakiksi. Kyllä, eräässä kommentoimassani jutussa minut haukuttiin juuri vammaiseksi, mahoksi ja slovakiksi, koska lausuin oman mielipiteeni jostain lapsiin liittyvästä. Taisi joku minut mielisairaaksikin haukkua. Säälittävää tuollainen, että melkein kaikki aivopestään niin pahasti tahtomaan lapsia, että sellaiset joilla niitä ei ole eivätkä välttämättä tahdo ja jotka sattuvat oman mielipiteensä sanomaan, haukutaan heti alimpaan kattilaan. Hyvää elämää niillekin haukkujille, toivottavasti teillä on aina kivaa ja saatte kaiken mukavan mitä koskaan olette tahtoneet eikä teille tapahdu mitään pahaa. 

Ugh, olen puhunut. Mukavaa päivänjatkoa, kattokaa norppakameraa, norppa on söpö.