Sadekyyneleet
Sadekyyneleet olivat lakaisseet mäen pintaa. Harmaat pilvet vihmoivat itkuna alas syksyisen ihoni pintaa. Vesivanat ihollani muistuttivat ruskettuneen ihoni kuolevaisuudesta. Miten tahtoisinkaan suudella sinua ja unohtaa.
Ja saapui syys
Sinut minä valitsin, sanoi syys, joka lankesi maille. Nousi pelloilta, ojista, metsistä. Tarttuen kohmeisillä sormillaan nilkoista, sääristä, polvista. Käheällä äänellään, se kohisi puissa, pensaissa ja pyöritteli lehtiä.