Jutan hullut häädieetit

Joojoo, oikeasti sen nimi on Jutta ja huikeat häädieetit. Mutta Pöllön mielestä, moinen on ihan hullua. Menee samaan kategoriaan Rakas sinusta on tullut pullukka-sarjan kanssa. Tai Jutan Puolenvuoden superdieetit ohjelman kanssa. Superdieeteissä mukamas-läskit laihduttajat haukkuvat kilpaa itseään, ”Hyi miten ruma olen hyi miten läski”. Sitten tulee Jutta. pelastavaenkeli ja miittaa Jari ”Bull” Mentulan kanssa ( joka myös haukkuu laiduttajat lyttyyn ). Pahaa ei saisi sanoa kenestäkään, mutta sori vaan, Pöllö ei ottaisi laihdutusvinkkejä sen näköiseltä ihmiseltä. Sitten alkaa Jutan käskytys, armeijamaisin ottein Jutta saa kuin saakin läskit katomaan ja puolessa vuodessa ihminen on taas ”kaunis”

Rakas sinusta on tullut pullukka-sarjan yllä leijuu sellainen, laihduttajan parin pakonomainen tyytymättömyys laihduttajan omaan kokoon. Välillä tuntuu aivan siltä, että laihduttaja on suostunut lähtemään ohjelmaan VAIN sen vuoksi, että pari ei ole tyytyväinen rakkaansa kokoon. Sarjassahan laihduttajan pari treenaa laihduttajaa ”omakeksimällään” treeniohjelmalla, joka on melkein poikkeuksetta tulokseton ja laihduttaja suuttuu kumppanilleen ja seuraa turhautunutta riitaa, kunnes ohjelman juontaja ( en muista, en edes viitsi muistaa nimeä ) pelastaa päivän. Ja taas laihdutaan ja muututaan kauniiksi. 

Jutta ja huikeat häädieetit pistää vielä askeleen paremmaksi. Laihduttava pari laihduttaa KOLMESSA kuukaudessa itsensä hääkuntoon. Jossain puffissa jonka Pöllö on nähnyt miljoona kertaa ainakin, Jutta toteaa ensimmäisestä parista jotain tyyliin ”Pyöreyttä ja painoa tästä parista ainakin löytyy”, ikäänkuin parissa ei olisi mitään muuta kuin sitä IIIIIIK kamalaa-läskiä, josta on pakkopakkopakko (Jutan) päästä eroon. 

Pöllö EI itse suostuisi mihinkään noihin ohjelmiin vaikka yhdessä niistä jopa maksetaan läskinpoistosta. Pöllöstä on nimittäin todella kuvottavaa että tällaisia ohjelmia edes on olemassa. Juttakin tuli tunnetuksi rempseänä, hieman rehevänä punapäänä ohjelmasta Suuri Seikkailu. Missä se rempseä, näyttävä punapää nyt on? Muuttunut pelkäksi rumaksi lihasmassaksi ja blondiksi. Jos siis Pöllön mahdollinen kumppani ei pitäisi Pöllön koosta joka on lyhyt ja muodokas, se olisi silloin miehelle ”Take a hike jack”. Pöllö rakastaa muotojaan. 

Siksipä Pöllö rakastaa myös tätä miestä. 

gok.jpg

Gok Wan, tunnettu mm. ohjelmasta Nätti nakuna, jossa Gok-täti stailaa aina jonkun henkilön joka ei pidä ulkonäöstään, nostaen samalla tämän henkilön itsetuntoa, omalla hienovaraisella tavallaan, jonka vain hän osaa. Gokin käsittelyssä jokainen lopulta hyväksyy omat muotonsa ( tai muodottomuutensa ) ja ottaa sen omakseen. Mikään ei ole tälle tädille pyhää ja lopulta Gokin käsittelyssä olleet kehtaavat kävellä catwalkillakin, vaatteissa, alusvaatteisillaan ja lopulta, kyllä, ”viuhahtaa” siveästi, selkä catwalkiin päin, nakuna. Koko ohjelmahan perustuu siihen, että ihminen hyväksyy lopulta itsenäsä, myös alastomana. Tekisi Jutankin hyvää käydä Gokin käsittelyssä. Ja jos totta puhutaan, myös Pöllön. Gok on muuten käynyt Suomessakin. Ja Pöllö ei edes tiennyt sitä. 

Tänään alkaa muuten uutuussarja, nimeltään Penny Dreadful, hyytävä, psykologinen, kahdeksasta jaksosta koostuva kauhusarja, jonka ovat luoneet, käsikirjoittaneet ja tuottaneet kolminkertainen Oscar-ehdokas John Logan ja Oscar-voittaja Sam Mendes. Pääosissa nähdään mm. Doctor Who:sta tuttu Billie Piper Brona Croftina ja Timothy ( James Bond ) Dalton Sir Malcolm Murrayna. 

 

 

Kauneus Rakkaus Mieli Meikki

Kaupunginosa, jossa halkeamillakin on omat halkeamansa.

meneulos_0.jpg                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       

 

Mene ulos ja maalaa tähdet ~ Van Gogh ~ 

Eilen, eräällä pellolla, jonka ohitse poljin, oli kaksi joutsenta. Maalaismaisemaa parhaimmillaan. Maalaismaisemaa, jonka kylänraitin asvalttipinnoituksen halkeamilla on omat halkeamansa. Emäkaupunki/kunta/mikäikinälienee, imee kaikki rahat. Emäkaupunki, johon tämä pieni, mutta niin rakas kyläpahanen, pakkoliitettiin muutama vuosi sitten. Emäkaupunki, joka on yli 30 kilometrin päässä. Missä kaikki tiet ovat hyvin hoidettuja ja jossa melkein jokaisessa huonommassakin osassa, lienee oma terveyskeskus ja jossa bussit kulkevat moitteettomasti. 

Meinasin ensin kirjoittaa jostain toisesta aiheesta, mutta päätinkin sitten joutsenten innoittamana kirjoittaa tästä aiheesta. Jos Suomen pääkaupunki, oma synnyinkaupunkini vielä yrittää imeä lisää kuntia/kaupunkeja itseensä liitettäväksi, pienet maalaiskunnat tulevat kärsimään yhä enemmän. Terveisiä Kehä Kolmosen ulkopuolelta, Hölöttävin Pöllö sanoo, täälläkin on yhä elämää. Ja kun on elämää, on vielä toivoa. Vaikka sitten mennä iltaisin ulos ja nähdä tähtiä. Kuinka moni kaupunkilainen voi sanoa niin? Että näkee tähdet omalta pihaltaan? Kuinka moni voi sanoa, ettei ole valosaastetta kotinsa lähettyvillä, pilaamassa kirkkaan tähtitaivaan?

Hölöttävin Pöllö muistaa 90-luvun alun, kun muutti tähän kuntaan. Silloin, täällä oli kolme, kuulit oikein, jopa ihan KOLME kauppaa. Kauimmainen oli noin kolmen kilometrin päässä. Pieniähän ne kaupat olivat, ei mitään Superhyperjumboja tai selloja. Mutta ne ajoivat asiansa. Vaatteita niistä tosin ei saanut, mutta ei sekään mitään haitannut. Täällä oli silloin vielä kaksi pankkiakin ja ihan oma postikonttori. Terveyskeskus taisi olla jopa JOKA PÄIVÄ auki. 

90-luku oli ja meni. Kaupoista kaksi lopetti.Toisen pankin konttori siirrettiin emäkaupunkiin. Posti muutettiin ensin asiamiespostiksi, sitten siihenkin alkoi kulua liikaa rahaa joten sekin lopetettiin. Nyt lähin asiamiespostipalvelu on 15 kilometrin päässä. Tilaa siinä nyt enää mitään verkkokaupoista. Smart Postia ei ole eikä niitä ihmeen automaatteja tai mitä lienee lokeroita. Terveyskeskus ei enää ole edes joka toinen päivä auki. Jos pahemmin sairastut, joudut menemään 15 kilometrin päähän tai jopa ihan emäkaupunkiin sinne 32 kilometrin päähän. Jos pääset. Jos et, eihän se ole emäkaupungin vika. ( Yeah, right )

Apteekki täältä Hölöttävimmän Pöllön asuinkaupunginosasta vielä löytyy. Toistaiseksi. Ja apteekin kaksi ihanaa ”tätiä”. Alakoulukin löytyy. Toistaiseksi. Ellei sitten emäkaupunki päätä siirtää tämänkin palvelun 15 kilometrin päähän. Takseja ei tietenkään makseta, sen saavat vanhemmat hoitaa itse. Kirjastonkin tulevaisuus lienee auki. 

Kulunut asvalttitie vie läpi kylän, jonka halkeamillakin on omat halkeamansa. Jonkun vuoden päästä, asvalttia ei enää ole, halkeamat ovat vallanneet koko tien. Lupiinit kukkivat ojien pientareilla. Hölöttävimmän Pöllön nuoruusmaisema. Peltoaukea keskellä ”keskustaa”. Kevyenliikenteen väylältä, näkee toisen järven poukaman, toinen on harjun takana, joka avautuu toiselle puolella väylää. Ennen, pellolla käyskenteli biisoneita. Pöllö muistaa hyvin eräänkin kerran kun biisonit karkasivat aitauksestaan ja kirmasivat läpi kylän. Päiväkodin läheisyydessä oli läjiä, kun biisonit olivat sielläkin juosseet. Piti oikein vapaapalokunta kutsua apuun niitä jahtaamaan. Lehmiäkin kaupunginosasta löytyy. Tietävätkö kaupunkilaiset mitä ne ovat? Tai että niillä on sarvet? Pöllö muistaa hyvin erään tapauksen kun kaupunkilainen muutti maalle ja pääsi katsomaan erään Pöllön tuttavaperheen tilalle lehmiä. Tyttö kysyi ensitöikseen, nähdessään siis lehmän, että mitä ne ovat. Kun hänelle selitettiin että ne on niitä lehmiä, tyttö kysyi, että miksi niillä on sarvet. 

Kehä Kolmosen tai ihan jopa moottoritien ulkopuolelta löytyy vielä elämää. Ja silloin kun on elämää, on toivoa. Vai oliko se niin, että siellä missä on toivoa, on elämää. Mutta mitäs sitten, kun toivo loppuu? Kun viimeinenkin kauppa sulkee ovensa, kun alakoululaiset joutuvat raahautumaan joka aamu 15 kilometrin päähän kouluun? 

                                                                               

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään