Parhaat sanat

On ilta. Syksy on pimentynyt ulkona jo kauan sitten. Paikaltani en näe tähtiäkään. Myöhään yöllä, nukkumaan käydessä, sanat syntyvät mielessäni runoiksi. Parhaat sanat tulevat aina silloin. Suikertavat, syöksähtävät jostain mieleni sopukoista. Mutta en taaskaan muistanut niitä pyydystää paperille. Muistanut, viitsinyt, jaksanut. Oli vaan niin kaunista olla lämpimässä peiton alla, kuunnella kehräävää kissaa tyynyn vieressä, hieroa poskea sen karvaan. Olisi pitänyt nousta, hakea paperia ja kynä. En tehnyt sitä. Ja nyt, ne sanat ovat kadonneet, karanneet, en löydä niitä enää. Pitänee viedä valmiiksi kynä ja vihko sängyn viereen, ennen kuin käy taas nukkumaan.