Tag: # Syksy

Kylmät, kohmeiset ovat varpaasi. Voinko tarjota hieman keittoa ja teetä, lämmittääkseni niitä?

Sinä sateesta ymmärsit, korpin siipisulan verran. Minä kuivuudesta vielä vähemmän. Keltaiset lehdet mäkeni pinnalla, kertokoovat kaiken mahdollisen. Sinulta en tahdo mitään. Sinusta…..kaiken.

Kesän viimeinen henkäys. Suli sateen myötä. Haihtui valoläikkinä pensaisiin. Tartu minua kädestä kiinni, syysrakkaani. Älä päästä, älä pelästy. Ikävä on suuri. 

Sadekyyneleet olivat lakaisseet mäen pintaa. Harmaat pilvet vihmoivat itkuna alas syksyisen ihoni pintaa. Vesivanat ihollani muistuttivat ruskettuneen ihoni kuolevaisuudesta. Miten tahtoisinkaan suudella sinua ja unohtaa. 

Sinut minä valitsin, sanoi syys, joka lankesi maille. Nousi pelloilta, ojista, metsistä. Tarttuen kohmeisillä sormillaan nilkoista, sääristä, polvista. Käheällä äänellään, se kohisi puissa, pensaissa ja pyöritteli lehtiä. 

Vielä hetken on kesä, kunnes syksy sataa maan märäksi ja kylmät tuulet puhaltavat pohjoisesta.