Unelmia, onko niitä?

Päätin palata takaisin äidinkieleen, koska Lilyn etusivulla yleensä tulvii englanninkielisiä spammimainoksia. Ei sillä, että kukaan tätä lukisi. Noh, aiheeseen.

Muutama vuosi sitten kirjoitin unelmistani. Ensimmäinen oli että saisin kunnon keittiön jossa leipoa. Toinen oli kirjoittaminen ja julkaisu, että saisin jonkun tarinoistani valmiiksi ja oikeasti julkaistua. Kumpikaan näistä ei ole toteutunut. Ensimmäisen niistä olen jo unohtanut, se ei tule toteutumaan. Kirjoittamista harrastan edelleen. En tiedä jaksanko lähteä siihen julkaisuralliin kuitenkaan, mutta se unelma elää edelleen.

Mutta minulle on uusia unelmia. Tahtoisin alkaa valokuvaamaan oikein oikeasti. Alussa oleva kuva sateenkaaresta on eiliseltä ja otin sen kännykälläni. Se on niin hyvä kuin kännyllä voi ottaa. Se kelpaa minulle tähän tarkoitukseen. Kunnolliset varusteet kuitenkin maksavat tuhottomasti. Liian paljon. Eikä minulla ole niihin varaa. Valokuvaukseen liittyy toinen unelmani joka on että osaisin blogata. Blogata sillä tavalla että joku oikeasti lukisikin blogiani. Aluksi yhdistin siihen myös että haluaisin myös vlogata. Mutta ei minulla ole toisaalta mitään tarvetta siihen. Mutta bloggaaminen. Olisi valhe jos väittäisin, että ei tee kipeää katsella kun muiden blogisivuja luetaan, mutta itse en saa yhtään lukijaa. Olen niin minimaalisen pieni tekijä täällä. Enkä kirjoita edes lähimainkaan kiinnostavista asioista. Alkaa vähän tuntumaan että todella olen se joka ei ole oikee, kun blogini nimikin on.

Minulla ei ole perhettä jonka edesottamuksista blogata. Enkä toisaalta edes tahtoisi sellaisista blogatakaan. Miksi kukaan edes tahtoo lukea jonkun perheen tempauksista, en ymmärrä. Minä en meikkaa. Minulla ei ole varaa matkustella. Nykyään minulla ei ole enää aikaa edes harrastaa aikaisemmin rakkainta harrastustani eli lukemista. En suorita Helmet-haastetta enää, koska aika ei riittänyt töissäkäynnin jälkeen. Ja lisäksi Helmetin Facebook-ryhmässä, jossa olen edelleen jäsenenä, on muutama niin rumakäytöksinen jäsen, että lukemisesta meni todella maku omalta kohdaltani. Kyseiset jäsenet jättivät niin ikävän maun.

Kun kirjoitan tätä, ulkona sataa. On ihanan syksyistä. NaNoWriMoon on saanut tehdä uuden projektin jo pari päivää. Harkitsen muutamankin eri vaihtoehdon välillä. Kuuntelen Miracle Forestin ASMR-kanavalta The Autumn People ASMR Ambiencea. Kissani nukkuu jalkani päällä ja sisällä on oikein tunnelmallista ja cozya.